Vihreä King Kong

Sarjakuvien elokuvasovitukset ovat runsaan kymmenen vuoden aikana vakiinnuttaneet paikkansa amerikkalaisessa nykyelokuvassa. Kovin onnistuneita sarjakuvien filmatisoinnit eivät ole olleet Tim Burtonin ensimmäisten Batmanien jälkeen. Visuaalisesti kaksiulotteisen ja sisällöltään usein monitasoisen sarjakuvan siirtäminen eläviksi kuviksi ei ole helppo projekti. Vaikka kehittynyt tietotekniikka on mahdollistanut supersankarien yhä sulavamman liikehdinnän valkokankailla, tarinat ja henkilöhahmot ovat jääneet puolivillaisiksi ja sarjakuvien usein tumma maailma tyystin tavoittamatta. Eniten elokuviksi on väsätty Marvelin sarjakuvia ja niiden ohjaimissa on häärinyt nimekkäitäkin toimintatekijöitä, kuten Bryan Singer (X-Men) ja Sam Raimi (Spider-Man).

© 2003 Universal StudiosMoni on varmasti pyöritellyt silmiään ihmetyksestä, kun draamaohjaajana suuresti arvostettu taiwanilaissyntyinen Ang Lee on lähtenyt sarjakuvafilmatisoinnin ohjaimiin. Mutta - kenties matka Jane Austenin englantilaisnaisten säädellystä elämästä geenimuuntelulla synnytettyyn vihreään hirviöön ei olekaan niin pitkä. Yhteinen nimittäjä on tunteet ja siksi Lee Hulkin valitsikin seuraavaksi projektikseen Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -menestyksensä jälkeen. Huolimatta siitä, että Lee on tiennyt tekevänsä kesän megaelokuvana pelkkää popcornia ja lopputulostakin on yksinkertaistettu studiopomojen toiveiden mukaan, niin draaman taitavan ohjaajan kädenjälki näkyy kiitettävällä tavalla.

Tällä kertaa sarjakuvafilmatisoinnin henkilöhahmot ovat syviä, kohtauksissa on tunnelmaa ja näyttelijät on saatu pelaamaan rooleissaan uskottavasti. Vanhat herrat Nick Nolte ja Sam Elliott palauttavat uskoa siihen, että suurtuotannon viihdetekeleissäkin voidaan vielä panostaa näyttelemiseen. Suurimman mielihyvän suo kuitenkin pääosan Eric Bana, joka nähtiin pari vuotta sitten australialaiselokuvassa Chopper. Australian suunnalta näyttää tulevan vakuuttavan miehistä kaartia (Mel Gibson, Russell Crowe, Hugh Jackman) Hollywoodin siloisten puppelipoikien vastineeksi.

© 2003 Universal StudiosElokuvan ensimmäinen puolisko on huolellista tarinarakentelua, mikä viehätti ainakin vanhemman tieteiselokuvan ystävää. Huolimatta tarinan mielikuvituksellisesta lennosta, takertuu elokuva kiinnostavalla otteella geenimuunteluun, joka on tämän hetken kuuma peruna. Tietämättään geeninäpertelyn uhriksi joutunut Bruce Banner (Bana) muuttuu onnettomuuden myötä isoksi vihreäksi ja vihaiseksi köntykseksi, Hulkiksi, jonka on ratkottava ongelmalliset tunteensa niin isäänsä kuin tyttöystäväänsä. Kaunottaren ja hirviön romanssi ei ole päälleliimattu, vaan palauttaa tunteikkaasti mieliin King Kong -klassikon vuodelta 1933.

Kokonaisuutena Hulk ei ole kuitenkaan täysin onnistunut. Draamaan ja perinteikkään tieteiselokuvan maailmaan painottuva alkupuoli tekee elokuvasta pitkän ja varsinainen nykyrymistely alkaa vasta varsin myöhään. Tämä tekee elokuvasta epätasapainoisen ja loppupuolella myös sisällöllinen sanottava latistuu. Joka tapauksessa kyseessä on laadukkain sarjakuvafilmatisointi pitkiin aikoihin ja ennen kaikkea todiste perinteisen elokuvakerronnan tarinallisesta voimasta näinä levottoman ja keskittymiskyvyttömän musiikkivideoestetiikan aikoina.

Eräs kuriositeetti jäi kyllä vaivaamaan. Mistä ihmeestä ne Hulkin siniset sortsit tulivat?

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä