Piin elämä valkokangas

Oscareita ja lukuisia muita palkintoja voittanut taiwanilaissyntyinen Ang Lee on mieltynyt eeppisiin aiheisiin. Elokuvia Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000), Brokeback Mountain (2005) ja Lust, Caution (2007) seuraa nyt Piin elämä (2012). Yann Martelin romaanista on valkokankaalle tuotu yhtä äärettömältä tuntuva tarina kuin piin luku itsekin.

Pi Patelin (Suraj Sharma) perhe elää mukavasti Intiassa 1970-luvulla ja pitää suurta eläintarhaa. Taloudellisten aikojen ollessa epävakaat perhe päättää lähteä rahtilaivalla Kanadaan, pakata eläimet mukaan ja myydä ne hyvään hintaan uudessa kotimaassaan. Matkalla hirmumyrsky upottaa laivan matkustajat mukanaan, ja Pi löytää itsensä pian pelastusveneestä yhdessä seepran, hyeenan, orangin ja Richard Parker -nimisen tiikerin kanssa.

Elokuvassa aikuinen Pi (Irrfan Khan) kertoo tarinaansa Kanadassa montrealilaiselle kirjailijalle. Pi lupaa saada kirjailijan uskomaan jumalaan tarinan päätyttyä. Tarinan poika ja tiikeri koittavat selviytyä Tyynen valtameren ympäröimänä, toisistaan huolimatta tai toistensa avulla, luonnonolosuhteiden armoilla. Kertova rakenne kietoo yksinkertaisuudessaan tiukasti mukaansa.

Pi on monen uskonnon lapsi, maailmaa syleilevä optimisti, joka koittaa muistaa pitää viimeisestäkin toivon rippeestä kiinni. Hän toivoo ja uskoo nöyrästi jumalan pelastavan hänet, mutta kärsii kuin Job, jolta on viety kaikki ja viedään vielä lisää. Pin kunnioitus ja rakkaus eläimiä ja luontoa kohtaan olisi todennäköisesti vienyt tältä aiemmin hengen, elleivät rationaalisen isän tylyt demonstraatiot olisi opettaneet Pille jotain olennaista ihmisen ja eläimen eroista. Tätä Pi muistaa kiittää äärettömän veden keskellä, opetellen tiikerin luonnetta ja mahdollisuutta tämän kouluttamiseen, antamalla samalla itselleen mahdollisuuden selvitä.

Zeniläinen rauha vallitsee valtavien vesimassojen liikuttaessa Pin paattia päämäärättömään kohteeseensa. Samalla pelkkä kolossiaalisen veden läsnäolo saa haukkomaan henkeä, nostattaa hyökyvän tunteen ihmisen voimattomuudesta perimmäisten kysymysten äärellä. Ihmisen suhdetta luontoon, itseensä ja jumalaan kuvataan Pin koomisten ja traagisten sattumusten kautta lopulta hyvin riisutusti, joskaan mitään suurta oivallusta siitä ei tarjoilla. Tässä olen, enkä muuta voi. Sisäisten ristiriitojen riuhtoma Pi jaksaa pyydellä loputtomiin anteeksi tiikerikumppaniltaan, jumalalta ja itseltään. Olemassaolon tuska on suuri, jos on hengissä pysymisen viettikin.

Ensimmäisen 3D-tekniikalla tekemänsä elokuvan valmistelu vei Leeltä arvattavasti vuosikausia. Itse en ole ollut vakuuttunut 3D:n tarpeellisuudesta elokuvassa, enkä ole Piin elämän nähtyänikään siitä varma. Hurjat myrskykohtaukset on saatu tekniikan avulla tuntumaan vatsanpohjassa, melkein kuin olisi Pin matkassa. Satumaisen ihmeellisiksi kasvavat kuvat luonnonihmeistä, valaista, meduusoista ja haista, joita tuskin olisi voitu dokumentaarisesti kuvaten yhtä maagisen lumoavasti toteuttaa. Silti olisi kutkuttavaa nähdä elokuva myös 2D:nä, ehkäpä vakuuttua siitä, että 3D pystyy kuin pystyykin tarjoamaan ainutlaatuisen rikkaita elämyksiä, joihin perinteisempi tekniikka ei yllä.

Vaikka Piin elämä sisältää melkoisen määrän seikkailuelokuvan kliseitä, on se Tarina isolla T:llä, koska se onnistuu tyydyttämään ajattoman satumaailman kokemuksen kaipuun. Venematkaan pitää vain heittäytyä mukaan ja sopeutua ajatukseen tietokoneella luodusta yltäkylläisestä maailmasta. Lopussa tarjotaan mahdollisuus myös toisen, meidän mielissämme uskottavamman, mutta tylsemmän tarinan valintaan. Jokainen päättäköön itse, kumpaan haluaa uskoa.