Angel Eyes valkokangas

Meksikolaissyntyinen Luis Mandoki on kunnostautunut laahaavien rakkausleffojen ohjaajana. Kun meriittilistalta löytyy elokuvia, kuten Kun mies löytää naisen ja Viesti mereltä, ei Jennifer Lopezin tähdittämästä Angel Eyesista ole lupa liikoja odotella.

Lopez esittää naispoliisia, jonka salaperäinen mies pelastaa pyssymiehen kynsistä. Kovan poliisittaren ja herkän ressukan välille syttyy luonnollisesti kipinä ja loppu tarinasta onkin selvää pässinlihaa. Ylimääräistä jännitettä elokuvaan on yritetty rakentaa miehen salaperäisyydestä, mutta varsinaisista kohtalon kysymyksistä ja mystiikan pauloista ei tarinassa ole tietoakaan, pikemminkin Hollywoodin kliseepakilla on taas vierailtu ahkeraan.

Ei ole epäilystäkään siitä, että neiti Lopez on elokuvan pääosassa. Hän puuhaa lähes joka kohtauksessa, mikä väistämättä latistaa tarinan tehokkuutta, vaikka kaunista laulajatarta toki kestääkin katsella. Salaperäisen miehen rooliin puetulle James Caviezelille olisi suonut hieman särmempääkin roolia, nyt hänen tehtäväkseen on jäänyt Lopezin varjoissa huuhaaminen. Caviezelissä on jotain samaa mielenkiintoa herättävää hillittyä ja vaiteliasta viisautta kuin Harry Dean Stantonissakin.

Angel Eyesin eduksi on laskettava se, että elokuva ei tulvahda yltiöpäisen sentimentaaliseksi, vaan pitää vaatimattoman yleisvireensä loppuun asti. Toimivuudeltaan elokuva jää varsin laahaavaksi ja sen sanomalta puuttuu tyystin voima. Raukean romanttinen elokuva puutuu tavanomaisuutensa, eikä se pysty mitenkään peittelemään tyhjänpäiväisyyttään.