Viattomat äänet valkokangas

Tositarinoihin pohjautuvat elokuvat ovat arvaamattomia. Monesti niitä katsoessa tuntee lähinnä vain myötähäpeää. Elokuva tuntuu paljastavan liikaa yksittäisen ihmisen yksityisyydestä luoden lopputulokseksi tirkistelyjen sarjan, josta puuttuu sekä rakenne että kunnollinen ohjaus. Toisaalta tarinan taustalla olevat todelliset kokemukset voivat tuoda elokuvaan aitoutta ja lämpöä, sitä syvää inhimillisyyttä, joka saa katsojan samaistumaan elokuvan henkilöihin ja myötäelämään heidän kanssaan.

Viattomat äänet on elokuva, jossa taustalla oleva tositarina vain vahvistaa elokuvakokemusta. Käsikirjoittaja Oscar Torresin omiin lapsuudenkokemuksiin pohjautuva elokuva on liikuttava tarinan pienestä pojasta El Salvadorin sisällissodan keskellä. Luis Mandokin vahva ohjaus pitää elokuvan hyvin kasassa antaen kuitenkin tilaa herkälle kuvaukselle lapsen viattomuudesta ja sen riistämisestä. Olemassaolonsa myötä elokuva on myös avunhuuto kaikille maailman lapsisotilaille.

Chava on 11-vuotias, kun hänestä tulee perheen pää isän lähtiessä omille teilleen. Elämä ei ole helppoa pienessä hökkelikylässä, jonka yllä leijuu sisällissodan uhka. Äitinsä ja sisarustensa auttamisen lisäksi Chava joutuu murehtimaan myös tulevaa syntymäpäiväänsä, sillä jo 12-vuotiaita poikia kaapataan armeijan riveihin taistelemaan vasemmistosissejä vastaan. Sodan kauhuista ja arjen huolista huolimatta Chavan elämään mahtuvat myös pienen pojan leikit ja ensimmäinen ihastuminen.

El Salvadorin sisällissota 1980-luvulla ei liene monellekaan suomalaiselle tuttu. Viattomat äänet ei kuitenkaan edellytä valistunutta katsojaa, vaan elokuva aukeaa myös Etelä-Amerikan historiaa tuntemattomalle. Taustalla olevasta valistavasta asenteesta huolimatta tarina etenee luontevasti, turhiin alleviivauksiin sortumatta. Tekijöiden vetoomus lapsisotilaiden oikeuksien puolesta ei sekään tunnu vaivaannuttavalta, vaan täysin oikeutetulta. Elokuva onnistuu hämmästyttävällä tavalla paitsi rekrytoimaan yleisönsä hyvän asian puolelle myös tekemään niin elokuvan katsomisnautinnon siitä kärsimättä. Vaikka tarina on iätön, se ei ole kulunut, vaan aidosti koskettava.