Elling valkokangas

Nyt syksyn aikana saa Suomessa ensi-iltansa jo toinen norjalaiselokuva. Syyskuussa ensi-iltaan tullut Aberdeen oli englanninkielinen road-draama, joka pääosin myös sijoittui Englantiin. Elling on kuitenkin puhtaasti norjalainen elokuva. Kotimaassaan se on noussut kaikkien aikojen katsotuimmaksi elokuvaksi yli 750 000 katsojalla. Luku on huikea, kun ottaa huomioon, että Norjassa on vain noin 4,5 miljoonaa asukasta. Suomessa on viime vuosien katsotuimpien kotimaisten elokuvien kohdalla voitu vain uneksia vastaavasta katsojamäärästä.

Ellingin suosio on ymmärrettävissä, sillä vaikeasta aiheestaan huolimatta elokuva on koskettavan hauska ja elämänmyönteinen tarina, joka tarjoaa laajan kosketuspinnan samaistua katsojalle kuin katsojalle. Päähenkilö Elling (Per Christian Ellefsen) on äidin huomissa varttunut hentoinen mammanpoika, joka äidin kuoleman jälkeen joutuu mielenterveyslaitokseen. Kuntoutuksen jälkeen Elling lähetetään kookkaan huonetoverinsa Kjell Bjarnen (Sven Nordin) kanssa Osloon sopeutumaan todelliseen yhteiskuntaan.

Toisiinsa takertuneelle kaksikolle tavallisen arkielämän aloittaminen ei ole helppoa, kun jo kaupassa käynti ja puhelimeen vastaaminenkin ovat lähes ylitsepääsemättömiä kynnyksiä. Tarinan alussa kaksikon voi vielä leimata slipovereihinsa ja verkkopaitoihinsa sonnustautuneiksi teppoeinareiksi, mutta elämänkirjon vähitellen avautuessa koko rikkaudellaan konkretisoituvat kaverusten sosiaaliset suhteet kattamaan ihmiseloa laajalla rintamalla.

Elokuvaan samaistuminen on siksi mielekästä, että tarinan hahmoista on löydettävissä kontaktipinta, joka koskettaa tai ainakin muistuttaa meitä jokaista. Vaikka elokuva on myös vakava kertomus mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä, se ennen kaikkea osoittaa vilpittömän elämänmyönteisyyden voiman rakentaa positiivista asennetta kohdata ja voittaa kaikenlaisia ongelmia. Elokuvan valamasta positiivisesta elämän asenteesta olisi jokaisen tavallisen työssään masentuneen ja uupuneen ihmisen hyvä ottaa oppia. Elämä on iankaikkista ratkaisujen tekoa ja kynnysten yli astumista. Jos jo yksinkertaisella elon tiellä kykenee löytämään myönteisen voiman suoriutua elämästä, on elämä itsessään varmasti valoisampaa.

Ellingin huumori on hyväntuulista. Se perustuu henkilöihin ja heidän kohtaamiinsa tilanteisiin. Elokuva osoittaa hymylle oikeuden niissä tilanteissa, jotka usein ohitamme hymyilemättä arkisen kiireemme keskellä. Tarinan toimivuus on paljon velkaa ilmiömäisille näyttelijöilleen, jotka pumppaavat hahmoihinsa uskomatonta energiaa. Elämäänsä voi löytää suunnan ja tarkoituksen niin kaupan hapankaalipakettiin kirjoitetuilla runoilla kuin vanhan auton korjaamisella ja läheisten auttamisella. Pienistä asioista kasvaa suurin onni ja autuus.

Tässä kaamoksen masentamassa ja joulustressin ahdistamassa maassa kannattaa nyt unohtaa positiivisen ajattelun kurssit ja valoterapiat ja marssia katsomaan Ellingiä, jonka parissa saa viihtyä itselleen hyvän olon ja positiivisen mielen. Vilpittömästi ja opettavaisesti.