Villit vuodet kotikatsomo

Surffaus ei suomalaiselle paljoa sano. Monelle mielikuva puuhasta on vain löysien rantahippien ajankulukkeena ja väistämättä lainelautailussa on auktoriteeteista piittaamattomuuden virettä. Kyse on vapaudesta, materiaalisten siteiden ja kahleiden riisumisesta asettauduttaessa kasvokkain luonnon pitelemättömän hengen ja energian kanssa. Surffaamisen sielua ei kovin kaksisesti ole elokuvaan kyetty taltioimaan. Malibusta kotoisin olevan ja surffauksen parissa varttuneen John Miliuksen käsikirjoittama ja ohjaama Big Wednesday on kuitenkin harvinaisen lajinsa legenda.

Big Wednesday oli aikanaan pahanlainen floppi. Nihkeän vastaanoton syy oli yhteiskunnallinen. 1970-luvun lopun Amerikassa armeijaan sidotusta isänmaallisuudesta ja keskiluokkaisesta unelmasta irtisanoutuminen ei puhutellut suurta yleisöä tai edes kriitikoita, vaikka elokuva seisoikin järkähtämättömästi yhden tärkeimmän amerikkalaisen perusarvon, vapauden, takana. Vapauden ja muiden perusarvojen välinen problemaattinen konflikti oli ilmeisen liikaa. Miliuksen teos tiivistää jälkiteollisessa yhteiskunnassa kasvot saaneen nykyisen ihmiselon perusongelman. Teollisen hyvinvoinnin kasvattamilla sukupolvilla oli, ja on yhä edelleen, kaksi polkua poimittavana: elää elämänsä itse tai elää se yleisenä hyveenä pidetty elämä, joka palvelee yhteiskunnan tarpeita.

Pinnaltaan hömelön elokuvan syövereihin on näin vuosikymmeniä myöhemmin helpompi nähdä. Teinielokuvien kliseet on karistettavissa pois häiritsemästä ja elokuva nousee kertomaan miehisen ystävyyden ja lojaliteetin tarinan. Selityksiä tärkeämpiä ovat aidot teot. Niillä saavutetaan kunnioitus. Aallon harjalla ei voi teeskennellä, siellä on yksin ja riisuttuna. Selviytymisen taito on suoran yhteyden löytämisessä ympäristöönsä.

Coppolan kanssa Ilmestyskirjan (1979) käsikirjoittaneen Miliuksen henkilökohtainen suhde surffaukseen näkyy Big Wednesdayn hämmästyttävän autenttisessa toteutuksessa. Päähenkilöiden taustalla on todellisuuden hahmoja. Myöskään päähenkilöiden esittäjille, Jan-Michael Vincentille ja William Kattille, surffaus ei ollut vierasta ja Gary Busey opetteli varta vasten surffauksen salat suoriutuakseen masokisti-Leroyn roolista. Ironisesti Busey esitti yhtä pääosaa lainelautailusta viis veisaavana poliisiraakkina 1990-luvun toiminnallisessa surffauselokuvassa Myrskyn ratsastajat (Point Break, 1991).

Big Wednesdayssa nähdään myös surffarilegenda Gerry Lopez omana itsenään. Lopez on Miliuksen ystäviä ja hänet nähtiin näyttelijänäkin yhdessä pääroolissa Miliuksen paria vuotta myöhemmässä Arska-klassikossa Conan Barbaari (1982). Silmiä hivelevintä elokuvassa ovat kuitenkin huimat surffauskohtaukset, jotka on oikeasti kuvattu aaltojen syleilyssä. Kameran kanssa aalloilla operoinut George Greenough surffasi selluloidille tallentaen hämmästyttävät otokset aaltoputken sisältä. Kuvissa välittyy jotain sellaista, jota yksikään tietokonevelho ei kykene koskaan elokuvaan loihtimaan. 70-luvulla elokuvissa vielä korostui aito luomisen ja tekemisen taito.

Mitä suuremmalla kuvalla tämän elokuvan aaltojen viemää pystyy katsomaan sen parempi. Mielenkiintoisimpana ja käytännössä ainoana lisämateriaalina on John Miliuksen vartin mittainen haastattelu.