Star Trek - Kapina kotikatsomo

Kuusikymmenluvulta asti on Gene Roddenberryn luoma avaruusmatka jatkanut voittokulkuaan televisiossa useina sarjoina sekä maailman valkokankailla ja videohyllyissä jo yhdeksällä kokoillan elokuvalla. Roddenberryn alkuperäisen vision voimakkuudesta kertoo kaiketi parhaiten se että Star Trekistä on kehittynyt näiden vuosikymmenten aikana kultti, jolla on seuraajia useassa sukupolvessa.

Star Trek - Kapina on elokuvasarjan viimeisin nyt videolle ehtinyt ylistys Roddenberryn positiiviselle tulevaisuudenkuvalle ja sen ehkäpä hieman naiiville uskolle ihmisyyteen. Tähtilaivaston sinnikkäät tutkimusmatkaajat ratkovat jälleen syvän avaruuden rajoilla sijaitsevan planeetan ongelmia lahjomattomaan tyyliinsä. Elokuvassa Star Trek - Sukupolvet (1994) tapahtuneen vahdinvaihdon jälkeen ovat tätä tehtävää suorittaneet Star Trek - Next Generation -tv-sarjan hahmot kapteeni Jean-Luc Picardin (Patrick Stewart) johdolla, ja nyt jo toisen kerran hänen ensimmäistä upseeriaan näyttelevän Jonathan Frakesin ohjaamana.

Star Trek - Kapina on juoneltaan taattua Star Trek -tavaraa. Jossain tähtisumujen seassa on planeetta, jonka 600 asukasta elävät näennäisen ikuista nuoruutta sairauksista vapaina. Tämän paratiisin on luonut planeetan renkaiden säteily. Ja nyt tätä onnelaa uhkaa tuho, kun eräs tähtilaivaston amiraali yhdessä naapurirodun edustajien kanssa aikoo varastaa tuon ikuisen nuoruudenlähteen omaan käyttöönsä.

Star Trekille niin ominainen moraalisen opetuksen siemen on kylvetty tiiviisti tämänkin elokuvan juonirakenteeseen. Jean-Luc Picardin jo fyysisestikin kirkasotsainen olemus ja Patrick Stewartin hahmolleen luoma brittiläinen suoraselkäisyys vain korostuvat, kun Enterprisen johtotroikka nousee kapinaan tätä suunnitelmaa vastaan - tähtilaivaston pyhimmistä pyhimmän, "ensimmäisen säännön" johtamina.

Tämä Star Trek -tarina saa ehkä ansaitsematontakin syvyyttä tarinan raapaistessa Kosovon tilannetta ja kansanryhmien oikeuksia olemassaoloon omilla alueillaan. Mutta Trek-tradition johdonmukaisuus antaa tällekin kertomukselle oikeutuksen tulla kerrotuksi osana ikuista Trek-saagaa.

Teknisesti ovat Star Trek -elokuvat olleet lähes aina erittäin hyviä. Siitä lähtien, kun Industrial Light and Magic otti Star Trek -elokuvien erikoisefektit haltuunsa, elokuvasarja sai arvoisensa puitteet. Tässä elokuvassa erikoisefektit ovat huippuluokkaa alusta loppuun. Näyttelijät sen sijaan ovat Star Trekeissä aina olleet hahmojensa vankeja, mutta juuri pelkistetyt hahmot ovat olleetkin yksi koko sarjan vahvuuksista.

Kuivahko Trek-huumori ja koko sarjaan kuuluva tahaton komiikka kukkii myös tässä viimeisessä elokuvassa. Ja kun lähes aina tahrattomissa univormuissaan seikkailevat tähtilaivaston valiot loikkivat hieman estyneinä ympäri galakseja, niin eihän sitä voi kuin hymyillen ihastella kerta toisensa jälkeen.

Sukupolvesta toiseen kestävien arvojen, oikeudenmukaisuuden ja ihmisen kekseliäisyyden lippulaiva U.S.S Enterprise on siis jälleen matkallaan kohti tuntemattomia taivaita vieden katsojansa seikkailuihin, jotka kirkastavat valoisuudellaan kaiken maailman Alien-elokuvien synkät visiot ihmisrodun tulevaisuudesta. Kukapa tätä kaikkea voisi vakavalla naamalla katsella.

ks. ensi-ilta