Soldier kotikatsomo

Huolimatta Salaisten kansioiden suosiosta ja Tähtien sodan paluusta moniakaan todellisia scifi-elokuvia ei viime vuosina ole liiemmälti näkynyt niin pienemmässä kuin suuremmassakaan elokuvatuotannossa. Tämän vuosikymmenen Alieneja ja Terry Gilliamin 12:a apinaa lukuun ottamatta on eritoten scifin alagenren, NBF-scifin (sanoista New Bad Future), rintamalla ollut harvinaisenkin hiljaista. Ilmeisesti vuosituhannen viimeinen vuosikymmen ei ole inspiroinut elokuvantekijöitä tarpeeksi tai sitten pessimististen tulevaisuuden kuvien viehättävyyteen markkinoilla ei ole uskallettu uskoa. Tottahan asteroideja mäiskivät jenkkisankarit tuntuvat paljon miellyttävimmiltä ja houkuttelevimmilta kuin Mad Maxien ja Blade Runnerin kaltaiset lohduttomat kuvat ihmiskunnan rappiotilasta.

Viime vuonna ilmestyi Suomessa suoraan videolle valtavirrasta selkeästi poikkeava scifi-elokuva, Viimeinen horisontti, joka tuntui jakavan katsojien mielipiteet kahtia: toiset ihastuivat, toiset vihastuivat. Ihastujien mielestä Mortal Kombatinkin aikanaan tehtailleen Paul Andersonin käsissä syntynyt Viimeinen horisontti oli vahva paluuaskel pimeän scifin tielle. Huolimatta elokuvan nihkeästä taloudellisesta menestyksestä Anderson tuntui hallitsevan lajityypin kerrontakeinot, joten miehen viimeisimmältä scifi-rutistukselta, Soldierilta, oli lupa odottaa paljon. Pääosassakin kun nähdään itse Kurt Russell.

Tannhauserin portilla

Soldier on kertomus vanhan ja uuden välisestä konfliktista pimeässä tulevaisuudessa. Aikanaan hyvinkin brutaaleilla menetelmillä koulutettiin tehokkaita ja tunteettomia sotilaita, jotka ajan myötä kuitenkin syrjäytetään geeniteknologialla muokatuilla supersotureilla. Vanhan mallin ykkösen, Toddin (Kurt Russell), hävittyä koetustaistelun supersoturin kanssa, kipataan mies jätteiden kera kaatopaikkaplaneetalle. Hylkytavaran joukosta Todd löytää hylätyn ihmisryhmän, joka ottaa rujon soturin hoiviinsa.

Andersonin Soldierissa on monia kerronnallisia tasoja, jotka eivät kuitenkaan nivoudu sujuvasti yhteen niukkailmeisessä ilmaisussa. Viimeisen horisontin kaltainen sujuva visualisointi on Soldierissa leikattu lähes kokonaan pois. Jäljelle on jätetty vain haparoiva kokonaisuus erilaisia kohtauksia, jotka eivät edes kykene kertomaan uutta ja omaa tarinaansa vaan jäävät helpoiksi lainauksiksi lajityypin varhaisemmista elokuvista. Mikä selittynee käsikirjoittajan nimellä, David Webb Peoples, joka löytyy mm. elokuvien 12 apinaa ja Blade Runner krediittitiedoista. Vaikka toisaalta olihan se ilo bongata, että Todd oli taistellut samassa Tannhauserin portti -nimisessä taistelussa kuin replikantti Roy Blatty Blade Runnerissa.

Soldierissa Anderson on mitä ilmeisimmin yrittänyt rakentaa Kurt Russelista Mel Gibsonin tulkitseman Mad Maxin kaltaista myyttistä sankaria, siinä kuitenkaan onnistumatta. Huolimatta lukuisista loistavista roolisuorituksistaan Kurt Russell jää nyt vain haahuilijaksi. Tiedä sitten yrittikö Anderson rakentaa jäykällä Toddilla kuvaa tyhjästä ihmisenkehoon puetusta tappokoneesta, mutta pohja tältäkin olettamukselta putoaa pois, kun Todd ihastuu kaatopaikkaplaneettayhteisön hoivaajaansa.

Vaikka omaperäistä tarinaa onkin Soldierista vaikea löytää, niin mielenkiintoisia aineksia se kätkee sisälleen. Niiden varaan olisi voinut rakentaa hyvän pohjan käsitellä mm. sellaisia tänä päivänä merkittäviä asioita, kuten kehitys, teknologia, sotilasvalta ja jopa ympäristö. Soldier jää malliesimerkiksi elokuvista, joista voisi uskoa vaikka mitä, mutta sinne ne päätyvät minne kuuluvatkin eli videoliikkeiden hyllyille kalastamaan katsojia sen ainoan tähtensä nimellä ja tällä kertaa tuo tähtikin on jo hiipunut.