Lions for Lambs kotikatsomo

Lions for Lambs, leijonia lampaille, viittaa tiettävästi ensimmäisen maailmansodan aikaiseen lausahdukseen. Saksalaiset sotilaat ihailivat brittiläisten rivimiesten rohkeutta ja hämmästelivät lammasmaisia upseereita, jotka harkitsemattomilla päätöksillään lähettivät näitä leijonia kuolemaan turhaan.

Robert Redfordin ohjaamassa elokuvassa tällä tietysti viitataan sotaan Lähi-idässä ja Yhdysvaltain hallinnon tekemiin päätöksiin. Enemmän Lions for Lambsissa kuitenkin tuodaan esille suuren enemmistön lammasmaisuutta: passivoitunutta kansaa ei päivänpolitiikka ja tärkeät päätökset jaksa kiinnostaa.

Aiheeltaan elokuva on erittäin tervetullut ja onnistuukin kritiikissään kohtalaisesti. Lopputulos on kuitenkin hieman lammasmainen. Eri osapuolia on yritetty ymmärtää tasapuolisesti. Kenties parempi näin, elokuvan republikaanisenaattorin demonisointi ja syytteleminen olisi ollut vielä huonompi vaihtoehto. Helpot ja selkeät ratkaisut kun eivät ole aina politiikassa mahdollisia. Tästä huolimatta keskittyminen olisi tuonut kritiikkiin enemmän kärkeä.

Elokuvassa seurataan kolmea samanaikaista tarinaa. Redfordin itsensä esittämä professori yrittää saada nuorta lupaavaa opiskelijaa aktivoitumaan yhteiskunnallisesti. Professorin entisiä oppilaita seurataan Afganistanissa suorittamassa tärkeää tehtävää. Kolmannessa tarinassa puolestaan kyseisen tehtävän määrännyt senaattori keskustelee kriittisen toimittajan kanssa mönkään menneestä sotastrategiasta ja lupailee suuria muutoksia asiaan.

Tuon tiukemmin tarinat eivät liity toisiinsa, eikä lopussa taota mitään ratkaisua katsojan kurkusta alas. Sen sijaan tarinoista muodostuu kokonaiskuva passiivisesta yhteiskunnasta, jossa media uutisoi mieluummin julkkisten avioliitoista kuin toimii esivallan vahtikoirana. Elokuvaa on kritisoitu puhuvista päistä, eli liiallisen painoarvon antamisesta dialogille. Kolmen tarinalinjan sujuva vuorottelu ja kokonaisuuden hitaasti mutta varmasti tiivistyvä tunnelma puoltaa kuitenkin valittua toteutusta.

Kysehän ei pitäisi olla siitä, koostuuko elokuva puhuvista päistä, vaan siitä miten hyvin niiden käyttö palvelee lopputulosta. Lions for Lambsin heikoin lenkki ei ole sen painottuminen puhumiseen. Puutteistaan huolimatta se erottuu edukseen nykypäivän elokuvatuotannossa.