Lasse-Maijan etsivätoimisto: Junan arvoitus kotikatsomo

Lasse-Maijan etsivätoimisto nähtiin suomalaisilla valkokankailla ensi kertaa pari vuotta sitten. Martin Widmarkin suosittuja kirjoja on kotimaassaan Ruotsissa filmattu jo aiemmin, mutta Lasse-Maijan etsivätoimisto: Ensimmäinen arvoitus (2018) oli avaus uudelle elokuvasarjalle. Ruotsissa on pitkät perinteet lastenelokuvien tekemiselle ja Ensimmäinen arvoitus oli peruslaadukas lastenelokuva, josta uupui kuitenkin tarvittavaa kipinä. Kokonaisuus jäi valjuksi, eikä toinen elokuva Junan arvoitus liiemmin poikkea edeltäjästään. Jälleen kyse on tasaisesta rutiinisuorituksesta vailla kummempia elämyksiä.

Tällä kertaa Lasse-Maijan etsivätoimisto saa selvitettäväkseen junaryöstön arvoituksen. Syyllisenä pidetään Klaaran isää, mutta Klaaran mukaan hänen isänsä on syytön. Etsivätoimiston on selvitettävä asia.

Juonessa ei ole mitään kommervenkkeja, joten tarinan seuraaminen sujuu lapsikatsojalta vaivatta. Visuaalisessa kerronnassa onnistunut ratkaisu on pienoismallimaailman ja todellisen maailman sekoittaminen. Muilta osin oivallukset ovat jääneet vähiin.

Lasse-Maijan etsivätoimistossa aikuishahmot ovat samaan tapaan karrikoituja kuin meikäläisissä Risto Räppääjä -elokuvissa. Viaton jännitysjuonikin muistuttaa viimeisimmästä Räppääjästä, Väärä Vincent, joka oli kuitenkin tempoltaan ja tunnelmaltaan Junan arvoitusta reippaampi.

Toiseen Martin Vidmarkin suositun kirjasarjan tuoreeseen filmatisointiin Kauhuagentti Nelli Rappiin verrattuna Junan arvoitus on valju. Toki kohderyhmässäkin on eroa. Siinä missä Nelli Rapp on yli kymmenvuotiaille, Lasse-Maijan etsivätoimisto puhutellee parhaiten 7–9-vuotiaita. Vanhemmille elokuva on vaisu ja nuoremmille taas hieman haasteellinen seurattava.

Suomidubbausta on pidettävä sikäli onnistuneena, että asiaan ei kiinnittänyt liiemmin huomiota vaikka kyseessä ovat ihmisnäyttelijät, joiden suuhun sopimaton kieli on yleensä liki sietämätön yhtälö. Lasse-Maijan etsivätoimisto: Junan arvoitus on lastenelokuvien peruskauraa, se täyttää tehtävänsä kohderyhmäikäisten ajanvietteenä tarjoamatta kuitenkaan sen kummempia elokuvaelämyksiä tai muistijälkiä.