Klik! kotikatsomo

Taas on tarjolla yksi kreisikomedia, jossa on pieruhuumoria ja perhearvoja. Ohjaaja Frank Coracin aiemmista töistä puolet on Adam Sandler -elokuvia ja Klik! luottaa tuottoisaksi havaittuun tähteensä.

Tällä kertaa Sandler on kunnianhimoinen konttorirotta Michael, joka yrittää elää uutta amerikkalaista unelmaa: olla sekä uraohjus että isä lapsilleen. Arki takkuaa, kunnes Michael saa käsiinsä kohtalokkaan kaukosäätimen. Koko maailmaa ohjaava kapistus tekee elämästä lopulta liiankin helppoa. Michael pikakelaa itsensä ammatillisesta aallonpohjasta, mutta menettää samalla jälkikasvunsa lapsuusajan. Klik! on sormea heristelevä mielikuvitusleikki siitä, mihin menestyksen tavoittelu johtaa.

Kristillinen opetus ei istu saumattomasti elokuvaan, jossa haistellaan suolikaasuja ja nylkytetään leluankkaa. Michaelin vieraantuminen läheisistään kasvaa hiljalleen niin dramaattisiin mittasuhteisiin, että tekijät unohtavat purkittavansa komediaa. Kevyt huttu muuttuu ajoittain kiusallisen paatokselliseksi. Kun kyseessä on muutoin varmaa kaavaa noudattava tilaustyö, katsoja epäilee nyyhkykohtausten herättävän hilpeyttä aivan tarkoituksellisesti.

Rooleissa Sandler tekee, mitä Sandlerilta odotetaan ja sulokas Kate Beckinsale yrittää turhaan puhaltaa henkeä pahviseen perheenäitiin. Iloinen yllättäjä on David Hasselhoff – ikonin itseironia kulminoituu kaunotarten piirittämän pomon osassa. Huonokin komedia hauskuuttaa, jos Hoffi ottaa pataan.

Aiemmin jumalan lailla universumia on saanut hallita Jim Carrey. Odotetusti Klikin käsikirjoittajat ovat vastanneet myös Bruce Taivaanlahjasta. Bruce oli kelpo muistutus hulvattomasta Carreysta vakavampien roolien välissä, kun taas Klik! juurruttaa Sandleria keskinkertaisten komedioiden kiintotähdeksi.

Kiitosta Klik! ansaitsee elämän pikakelauksessa vanhenevien hahmojensa maskeerauksesta. Ehostustyö on nähty Hollywoodissa Oscar-ehdokkuuden arvoiseksi. Ei ole silti meikin syytä, että kaukosäädinkauppiaana kekkuloivaa Christopher Walkenia erehtyy alussa luulemaan Rob Schneideriksi. Se johtuu vain legendaarisen näyttelijän surettavista valinnoista tehdä komediarooleja, jotka sopisivat paremmin genren kökkötähdille.