The Wrestler - painija valkokangas

Jotkut elokuvat ovat enemmän kuin osiensa summia. Sellaisia, joissa jokainen elementti on paikallaan muuta elokuvaa tukien eikä pienimmänkään muutoksen voisi kuvitella enää parantavan kokonaisuutta.

The Wrestler – painija on sellainen elokuva. Pienimuotoinen, silti pakahduttava tarina eilispäivän tähdestä, kehäraakista vapaapainijasta, jonka sydänkohtaus pakottaa miettimään elämää uusiksi. Pohjalla on tietysti vakaa käsikirjoitus, asia joka on tämänkin elokuvan yhteydessä turhan usein unohdettu. Robert D. Siegelin teksti rakentaa melkein kaiken päähenkilön luonteen varaan. Yksinäisyys on universaalia, kurkistus vapaapainin absurdiin maailmaan on vain piste iin päällä. Tämän jälkeen showpainia on silti vaikea paheksua enää samalla tavalla – ja elokuvaa ei kannattaa ohittaa sen takia, että paheksuu showpainia.

Seuraava tärkeä osatekijä on ohjaaja Darren Aronofsky. Vain seitsemän miljoonaa dollaria maksanut elokuva on tietynlainen comeback hänelle. Scifieepos The Fountain (alkuperäinen budjetti 70 miljoonaa) joutui tuotantohelvettiin, kun Brad Pitt lähti kävelemään pääosasta. Elokuva valmistui puolella alkuperäisestä budjetista ja oli täysi floppi.

The Wrestler on estetiikaltaan eri maailmasta kuin The Fountain tai Unelmien sielunmessu. Selkein linkki Aronofskyn edellisiin töihin on musiikista jälleen vastuussa oleva Clint Mansell. Muuten tyyli on paljon, paljon riisutumpaa. Elokuva on kuvattu rakeiselle 16 mm:n filmille. Kamera soljuu henkilöiden perässä yhtä vaivattomasti kuin tarina itsessään soljuu eteenpäin. Elokuva lähestyy dokumenttia tyyliltään. Vain muutamassa kohtauksessa on mukana mitään ylimääräistä, mikä tekee näistä poikkeuksista erittäin voimakkaita ja toimivia. Tällöinkin kaikki tukee vain ja ainoastaan Randy "The Ram" Robinsonin tarinaa ja tunteita.

Kenties tärkein tekijä on The Ramin näyttelijä, Mickey Rourke. Rourke teki 1980-luvulla monia hienoja elokuvia, kuten Angel Heart ja Barfly. Ura kuitenkin hiipui, ja 90-luku kului nyrkkeilyn ja pikkuosien parissa. Rooli Sin City -elokuvassa oli jo jonkinlainen uusi tuleminen Rourkelle, mutta The Wrestler räjäyttää potin. On mahdotonta kuvitella, että ensimmäisenä osaan valittu Nicholas Cage olisi päässyt lähellekään Rourken suoritusta. 52-vuotiaana hän on ällistyttävässä fyysisessä kunnossa, ja muutenkin vaikuttaa kuin olisi syntynyt tätä osaa varten.

Fyysisyys ja lihallisuus on oleellinen osa ruumiillaan työtä tekevän Randyn tarinaa. Rourke vaikuttaisi tekevän painitemputkin itse, joten kameratyöskentelyllä ei ole tarvinnut peitellä sijaisnäyttelijää. Samaten stripparia näyttelevä Marisa Tomei ei ole käyttänyt sijaisvartaloa, eikä kamera häveliäästi käänny muualle esityksen aikana. Tämänkaltaiset pienet mutta tärkeät yksityiskohdat pitävät elokuvan jatkuvasti rehellisenä. Randysta ja strippari Cassidysta kun on hyötyä muille ainoastaan niin kauan kuin ruumis säilyy kiinnostavana, ja he itsekin määrittelevät arvonsa tämän kautta.

Toisissa käsissä elokuvasta olisi voinut tulla kiusallinen Rocky Balboa -kopio. Mutta Rocky on kovin sisäsiisti Randyyn verrattuna ja yhtäläisyydet elokuvien välillä pinnallisia. Parempi vertailukohta kenties olisi Kuin raivo härkä, jonka Jake La Motta myöskin elää vain kehän sisällä. Mutta vapaapaini ei ole yhteiskunnallisesti kovin kunnioitettu urheilulaji, mikä korostaa kuilua muun maailman ja Randylle tärkeiden asioiden välillä. Ja sovituistakin otteluista syntyy silti vammoja. Elokuvan painiottelut ovatkin sekä mukaansatempaavia että inhottavia.

Painimaailmasta ei silti tehdä mitään friikkishow'ta, vaikka painiliikkeiden salaisuudet kiinnostavia ovatkin. Painijat sen sijaan ovat vain ihmisiä, ja vanhat painijat rikkinäisiä ihmisiä. Kehän sisällä Randy osaa olla, mutta ulkopuolella hänellä on vaikeuksia jo oikean nimensä käyttämisessä. Lähestymisyritykset kauan sitten hyljättyyn tyttäreen ja Cassidyyn eivät ole helppoja.

The Wrestler on miehinen nyyhkyleffa, pelottavan rehellinen hahmotutkielma ja surullinen retki rikkinäisen ja hylätyn miehen mielen sisään. Yksinäisyydestä ja saappaat jalassa lähtemisestä kertova tarina, jossa muoto ja sisältö tukevat saumattomasti toisiaan. Mickey Rourke ansaitsee kaiken saamansa suitsutuksen.