The Long Walk valkokangas

Uransa alkupuolella kirjailijanimi Richard Bachmanin taakse piiloutuneella Stephen Kingillä oli varmasti George Orwellin kylmän sodan aikaa henkivät totalitaristiset dystopiat mielessään hänen kirjoittaessaan teoksiaan Pitkä marssi (The Long Walk, 1979) ja Juokse tai kuole (The Running Man, 1982). Puhtaan kauhun sijaan teokset edustavat tieteisfiktiota yhteiskunnallisen romahduksen jälkeisestä tulevaisuudesta, jossa äärimmilleen viety väkivaltainen tosi-tv pyrkii tyydyttämään massojen tarpeet valtaapitävien toiminnan legitimoimiseksi.

Sodan jälkeen raunioitunut Yhdysvaltojen talous on ajanut sen kansalaiset köyhyyteen totalitaristisen sotilasdiktatuurin alle. Valtaapitävien ratkaisu tuottavuuden parantamiseksi on kansaa innostava vuosittainen kuolemanvaarallinen nuorten miesten kävelykilpailu, joka lähetetään suorana ympäri maan. Pitkän marssin lähtökohdissa on paljon samaa Margaret Atwoodin romaanin Orjattaresi (The Handmaid’s Tale, 1985) ihmisiä hyödykkeinä käyttävän tulevaisuuskuvan kanssa. Kingin teoksen keskiössä on vain naisten alistamisen sijaan nuorten miesten murtaminen.

Perustan Kingin kirjasta saava elokuva The Long Walk (2025) kulkee Yhdysvaltojen halki, jokaisesta osavaltiosta valitun 50 nuoren miehen mukana. Heidän tavoitteena on kävellä maantietä pitkin pysähtymättä ennalta määrättyä vauhtia, kunnes vain yksi heistä on jäljellä. Voittajaa odottaa toiveensa täyttymys, kun taas vauhdista putoavat eliminoidaan kolmen varoituksen jälkeen marssia valvovien sotilaiden toimesta.

Ray Garraty (Cooper Hoffman) valitaan vapaaehtoisessa arvonnassa kisaan äitinsä Ginnien (Judy Greer) vastustuksesta huolimatta. Hän ystävystyy kanssakävelijöihinsä Peter McVries (David Jonsson), Art Baker (Tut Nyuot) ja Hank Olson (Ben Wang). Muskettisoturien hengessä ryhmäytynyttä porukkaa vastustavat Billy Stebbins (Garrett Wareing) ja Gary Barkovitch (Charlie Plummer), jotka voitonhalussaan osoittavat kylmyyttä toisia kävelijöitä kohtaan. Kaiken taustalla koitosta valvoo isonveljen tavoin nuoria toisiaan vastaan piiskaava armoton Majuri, jota Mark Hamill esittää uhkaavalla äänellä ja pilottilaseilla.

Nuorten miesten välistä kanssakäymistä ystävyydestä, kilpailuhenkisyyteen ja jopa vihanpitoon asti käsittelevä elokuva tuntuu dystopisesta asetelmastaan huolimatta ihmiskuvaukseltaan realistiselta, mitä nuoret näyttelijälupaukset Hoffman ja Jonsson etunenässä korostavat. Useita satoja kilometrejä jatkuvan marssin seurauksia kuvataan inhorealistisesti fyysisen ja henkisen loppuun palamisen sekä ilmeettömien sotilaiden toteuttamien armottomien teloitusten myötä. Ansioistaan huolimatta elokuva ei tavoita samaa jatkuvasti kiristyvän jännityksen ilmapiiriä kuin alkuperäisteos ja osa nuorista tuntuu pysyvän mukana lähinnä juonen edistämisen ehdoilla.

The Long Walk on kiinnostanut elokuvantekijöitä jo pitkään kävelijä zombie -kauhun luoneesta George A. Romerosta lähtien. Myös arvostetuista King sovituksistaan tunnettu Frank Darabont oli aikanaan kiinnitetty projektiin ennen sen päätymistä ohjaaja Francis Lawrencelle. Nälkäpeli-elokuvistaan tunnettu Lawrence on luonteva valinta toista dystopista nuorten kuolemanpeliä kuvaavan elokuvan ohjaksiin. Nuorten fantasian sijaan The Long Walk on aiheeltaan aikuisemman pessimistinen ja tunnelmaltaan nihilistinen. Usko ihmisyyteen paistaa silti sen synkän maailman pilviverhon läpi voittamisen vaatiessa mielenlujuuden lisäksi lähimmäisen rakkautta.

JT Mollnerin käsikirjoitus elokuvallistaa Kingin teoksen karsimalla sen kerronnan rönsyilevyyttä ja kävelijäjoukon lukumäärää dramatiikan tiivistämiseksi. Myös loppuratkaisu on sovitettu paremmin elokuvan teemoihin sopivaksi, mikä samalla yksinkertaistaa tarinan monitulkintaisuutta. The Long Walkin yhteiskunnallisuus tulee selkeämmin ilmi valkokankaalla kuin kirjansivuilla. King kirjoitti tarinansa sen aikaan riehuneen Vietnamin sodan metaforaksi, mutta Lawrencen elokuva tiivistyy ajallemme tyypilliseksi luokkaerojen ja äärioikeistolaisuuden nousun uhkakuvaksi.

The Long Walk edustaa King filmatisointien parempaa puolta sen yksinkertaisen tiiviin tarinan ja hahmokehitykseen panostavan, mutta muuten pelkistetyn toteutuksen ansiosta. Elokuva ei kuitenkaan murtaudu hyvän premissinsä toteutuksen yläpuolelle omaperäisen yhteiskunnallisen trillerin muotoon. Katsotaan, onko Edgar Wrightin tulevasta The Running Man (2025) -elokuvasta tähän.