Supermarsu ja suuri huijaus valkokangas

Paula Norosen lastenkirjasarjaan perustuvat Supermarsu-elokuvat ovat vakiinnuttamassa asemaansa suomalaisten lastenelokuvasarjojen joukossa. Jonkinlaiset fantasiaelementit tai ainakin maagisen realismin vivahteet ovat lastenelokuville tyypillisiä, mutta Supermarsu-sarja on reilusti supersankarisarja. Viidesluokkalaista Emiliaa puri marsu, ja juomalla marsun vesipullosta Emilia muuttui luontoa ja eläimiä puolustavaksi Supermarsuksi. Siinä jää Hämähäkkimieskin kakkoseksi radioaktiivisine hämähäkinpuremineen.

Ensimmäinen Supermarsu ilmestyi 2018, Supermarsu 2 sai ensi-iltansa 2022 ja nyt nähdään sarjan kolmas elokuva Supermarsu ja suuri huijaus. Supermarsu-elokuvat henkilöityvät vahvasti ohjaaja Joona Tenaan, joka on ollut puikoissa jokaisessa elokuvassa ja jonka ohjaustyyli on luonut Supermarsuille selkeät raamit. Aikuisnäyttelijöiden perusrunko on pysynyt myös samana koko ajan, mikä vakiinnuttaa sapluunaa entisestään, vaikka pääosien lapsinäyttelijät ovatkin vaihtuneet joka kerta. Toki myös CGI-Supermarsu on pysynyt kutakuinkin samana, mitä nyt efektien taso on parantunut elokuva elokuvalta.

Tällä kertaa pääosassa Emiliana on Siiri Virtanen, joka näyttelee roolinsa luontevasti ja ilmeikkäästi. Hänen aisaparinaan ja parhaana ystävänään Simona on Olavi Lahti. Simon koulukiusaaminen on tässä elokuvassa jätetty kokonaan taka-alalle, mikä on hyvä asia. Ehkä Simokin saa vihdoin olla enemmän rauhassa. Toisaalta Simo itse on yhtä lailla taka-alalla ja suurelta osin samanlainen statisti kuin koulun öykkäri Anteron (Albert Oksala) sidekick Pietari (Eelis Sainio), josta vasta lopussa paljastuu uusia ja yllättäviä puolia.

Antero ei ole niin sadisti kuin ensimmäisessä elokuvassa, mutta suurelta osin hänen kakkososan hahmonkehityksensä on unohdettu ja hän on taas huomiota kerjäävä öykkäri. Mukana ollut nuorempi kriitikko tosin teki terävän huomion, että Antero oppi elokuvan aikana, ettei aina tarvitse voittaa kaikkea ja että metsällä on arvonsa. Nuoremman kriitikon mielestä tämä oli elokuvan paras kohta, mikä on hyvä näkökulma antagonistiin eikä niinkään elokuvan sankarihahmoon.

Suuren huijauksen pääteemat ovat yllättävän samankaltaiset kuin tänä vuonna ilmestyneessä Ella ja kaverit: Operaatio Saukossa, joka on myös suosittuun lastenkirjasarjaan perustuvan elokuvasarjan kolmas osa. Operaatio Saukossa Ella kavereineen yrittää suojella metsäaluetta ahneelta liikemieheltä, joka haluaa jyrätä metsän ja rakentaa resort-lomapuiston. Suuressa huijauksessa Emilia ystävineen haluaa suojella lähimetsää ahneelta liikemieheltä, joka haluaa jyrätä metsän rakentaakseen tilalle moottoritien ja lupailee valheellisesti, että metsän tilalle tulisi lasten aktiviteettipuisto.

Temaattiset yhtäläisyydet lienevät sekä puhdasta sattumaa että myös heijastus todellisesta arkielämästä, jossa ahneita liikemiehiä riittää ja jossa alakouluikäisillä lapsilla on aito huoli sekä kouluympäristöstään että luonnon huomioimisesta. Mukana ollut nuorempi kriitikko huomasi myös yhtäläisyydet Ellaan, mutta myös selkeät eroavaisuudet. Kumpikin elokuva kiinnosti ja miellytti.

Supermarsu ja suuri huijaus on tyyliltään selkeästi ylilyövämpi kuin Operaatio Saukko, joka huumoristaan huolimatta oli luontokohtauksiltaan tyylitellympi ja lähes eteerinen. Suuri huijaus tuo Supermarsun vastustajaksi salaperäisen Rasvalordin, joka kampanjoi metsän kaatamisen puolesta, ottaa koulun haltuunsa ja pakottaa keittäjänkin tarjoilemaan päivät pitkät karkkia ja munkkeja. Tätä eivät enää edes lapset siedä pitkän päälle, liika on liikaa herkkujen osalta.

Teos keskittyy selkeämmin pääteemaansa kuin edellinen Supermarsu 2, jonka sanoma oli paikoin hukkua liiallisten sivujuonien ja tapahtumien alle. Suuressa huijauksessa sattuu ja tapahtuu, mutta kohtaukset ovat dramaturgisesti alisteisia pääidealle eli metsän kohtalolle. Fokus ei tällöin katoa. Itse supermarsua käytetään säästeliäästi ja Emilia on selkeämpi päähahmo kuin alter egonsa.

Teos antaa lapsikatsojille myös tuntumaa millaista on demokratia, äänestäjiin vaikuttaminen ja äänestäminen. Koulun lapset saavat äänestää säilytetäänkö lähimetsä vai jyrätäänkö se pois. Tuntuma on todenmukainen, joskin vähän lohduton. Sekä Antero että osin myös Emilia yrittävät manipuloida kanssakoululaisiaan. Antero mässäilee liikemiesisänsä rahoilla ylenpalttisella budjetilla, Emilia vetoaa pörröisiin eläimiin. Totuuden jälkeisessä ajassa faktat tehoavat harvaan.