Stranger in You valkokangas

Oman käden oikeus ei ole vain "asehullujen jenkkien" perinne. Vigilantismin kaltainen kansalaistottelemattomuus ei ole välttämättä kaukaa haettua tai moraalisesti kestämätöntä lähitulevaisuuden Suomessakaan, jossa varsinkin naisten asema voi olla juridisestikin pelon maantiedettä. Raiskauksen lyhytkestoisuus tai päällekarkaajan hyvä työpaikka ovat olleet lieventäviä asianhaaroja oikeudessa, ja lapsien hyväksikäytöstä tai pysyvän aivovamman aiheuttamisesta on selvitty kuin koira veräjästä ehdollisella.

Kostajaelokuvan paluu heijastaa siis kiintoisalla tavalla aikaansa. Kirkkaimmin lajityyppi kukoisti 1970-luvulla poliittisten murrosten myötä, vastavetona ääriliberalistisille elokuville. Michael Winnerin yhteiskunnallisesti kriittisessä Väkivallan vihollisessa (1974) liberaalin arkkitehdin Paul Kerseyn (Charles Bronson) vaimo tapetaan ja tytär raiskataan. Kersey vajoaa lamaannukseen, kunnes hän asettuu vähä vähältä vastustamaan ympärillään riehuvaa rikollisuutta, tekemään sen mihin poliisi ei pysty tai mille oikeusistuimet eivät mahda mitään. Stranger in You yrittääkin olla moderni päivitys vigilantismiin johtavista syistä ja seurauksista.

Teos on hyvin suora kunnianosoitus Väkivallan viholliselle. Osa kohtauksista, kuten metrokohtaus, ovat miltei tismalleen samanlaisia, ja muutenkin yleisrakenne on hämäävän tuttu. Jodie Fosterin esittämä Erica Bain onkin pohjimmiltaan älykköfeministinen charlesbronson, joka Kerseyn tavoin on yhtä aikaa sekä yhteiskunnan pohjasakan että oman itsensä uhri. Uhriksi jouduttuaan Erica antaa samalla mitalla takaisin. Hänestä tulee teknisesti itsekin murhaaja, ihminen joka ei enää tiedä kuka tai mikä hän on.

Aivan kuten oivaltava Väkivallan vihollinen, myös Stranger in You etsii sitä kriittistä pistettä, joka saa tuikitavalliset kansalaiset turhautumaan lain tulkintaan, joka suojelee rikollisten oikeuksia uhrien aseman kustannuksella. Paatuneen väkivaltarikollisen päästäminen päiviltä muuttuu keinoksi hakea oikeutta lain sijasta. Elokuva onnistuukin tässä paikoin, mutta astuu ohjaaja Neil Jordanin johdolla vääjäämättä emotionaalisen sievistelyn ansaan.

Siinä missä Winnerin teos oli selittelemätön, raadollinen kuvaus urbaanista väkivallasta, Stranger in Youn sentimentaalisuus ja Erican romanssinvirittely tapauksia tutkivan poliisin (Terrence Howard) kanssa ovat turhaa kuorrutusta, jotka siirtävät huomion liiaksi yleisestä yksityiseen, pois vigilantismiin johtavista syy-seuraussuhteista. Kaksikon suhteen loppuhuipennuksessa tulee ikävä Väkivallan vihollista, jossa ei koskaan koettu perinteistä Hollywood-sulkeumaa. Kuten tosielämässäkin, kaikki jäi auki ja epävarmaksi.

Kiintoisin pointti löytyy kuitenkin sukupuolten käyttäytymismalleista. Vastoin yleistä mielikuvaa Paul Kersey oli hahmona melko passiivinen, vain hätävarjelun liioitteluna tappava. Melkein voisi puhua feminiini-Bronsonista, ellei se kuulostaisi pyhäinhäväistykseltä. Rikollisia etsivällä Ericalla on sen sijaan maskuliiniseksi miellettyjä, aktiivisia piirteitä. Nainen voikin olla paljon miehiä brutaalimpi ja väkivaltaisempi, sillä väkivalta ei ole propagandasta huolimatta koskaan ollut miesten yksinoikeus.