Pakoja & haaveita valkokangas

Tie on monikäyttöinen metafora. Elämän tavoin tie alkaa ja päättyy, ja tietä matkatessa kohtaa monenlaista. Kertomusperinteessä tie onkin usein juuri elämän vertauskuva, ja tästä asetelmasta useimmat road moviet ammentavat. Käsikirjoittaja-ohjaaja Kaisa El Ramlyn esikoispitkä ei ole poikkeus.

Pakoja & haaveita -elokuvassa eri ihmiset ovat kukin matkalla jonnekin. On lentokentälle matkaavat sisarukset, tytärtään muisteleva aviopari, kaksi koomikkoa, ambulanssin kuljettajat, liftari sekä koira. Heidän kulkunsa risteävät sattumanvaraisesti jossain kohtaa tien varrella. Tien lisäksi heitä yhdistää elämän pohtiminen ja kuoleman kohtaaminen tavalla tai toisella.

Teeman toteaminen voi olla karhunpalvelus katsojalle, sillä valtaosa elokuvan katsomisintensiteetistä lepää teeman avautumisessa ja oivaltamisessa. Ilman perinteistä juonellista tarinaa ja tunnistettavaa kolminäytöksistä rakennetta elokuvasta on vaikea saada otetta. Tavanomaisen juonen seuraamisen sijaan olennaisemmaksi muodostuu teeman kehittymisen seuraaminen, ja kunnolla se alkaa avautua vasta elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla.

Pakoja & haaveita ei ole tyypillisen suoraviivainen tie-elokuva, pikemminkin päinvastoin. Sattumanvaraista vaikutelmaa ylläpitävä ennakoimattomuus on elokuvan vahvin voimavara. Kun tapahtumia ja käänteitä ei pysty ennakoimaan, on vain seurattava teoksen etenemistä ja teeman rakentumista. Se on kuitenkin elokuvalle ohut oljenkorsi pysyä kiinnostavana.

Erityisen elokuvallinen Pakoja & haaveita ei ole. Kohtaukset on rajattu pääosin autojen sisälle ja elokuva nojaa runsaaseen dialogiin. Ilmaisu on teatterinomaista, mitä teatraalinen näyttely vielä korostaa. Kyse on tyylivalinnasta, joka vahvan teatteritaustan omaavalle El Ramlylle on voinut olla luontevakin, mutta elokuvassa se johtaa helposti katsojan etäännyttämiseen.

Elokuvan perimmäinen merkitys kytkeytyy todellisuuden tai kuvitellun todellisuuden representaation, missä elokuva poikkeaa jo lähtökohtaisesti teatterista. Perusasetelman haastaminen on toki mahdollista ja välillä toivottavaakin, mutta tämä edellyttää tekijältä vahvaa visiota viedä teoksen ilmaisu niin pitkälle, ettei lopputulos vaikuta vain kömpelöltä ja epäelokuvalliselta. Monesti ratkaisevaa on audiovisuaalisuudella ja hahmoilla luotu tunnelma.

Pakoja & haaveita -elokuvan tunnelma jää yksitoikkoiseksi. Audiovisuaaliseen kerrontaan ei ole saatu tarvittavaa eloa eikä hahmoista ole kohtausten eikä varsinkaan kokonaisuuden pelastajiksi. Hahmoihin on kirjoitettu inhimillisesti kiinnostavia yksityiskohtia, mutta kokonaisuutena hahmot eivät ole samaistuttavia. Hahmogallerian kiinnostavimpana erottuu kiinaksi tuumaileva koira. Valloittava koiravanhus karkaa omille teilleen omistajiltaan, jotka ovat viemässä sitä lopetettavaksi. Pohdiskelevassa koirassa elokuva tavoittaa tarvittavan tunnelman ja konkretisoi elämän tärkeitä sisältöjä käsittelevän teemansa huomattavasti paremmin kuin kuvatessaan jaarittelevia ihmishahmoja.

Kokeellisuus ja rohkeus poiketa valtavirrasta on suomalaisessa elokuvassa lähtökohtaisesti myönteistä. Tekijöiden toivoisi kuitenkin aina miettivän, miten omat visiot mahdollisesti resonoivat oletetussa yleisössä. Elokuvia tehdään kuitenkin yleisölle. Pakoja & haaveita -elokuvan kohdalla katsoja saattaa kokea jäävänsä elokuvan tarkoitusperien ulkopuolelle.

Pakoja & haaveita -elokuvalle ei ehkä löydy suoraan tuttua ja tunnistettavaa lokeroa, mutta vertailukohtia sille suomalaisesta elokuvasta löytyy. Kokeellisuuden osalta päällimmäisenä tulee mieleen Markku Pölösen Emmauksen tiellä (2001) ja eri hahmojen tarinoita yhdistelevä episodirakenne tuo muistumia niin Jarmo Lampelan Joesta (2001) kuin Saara Cantellin Kohtaamisista (2009). Niin erilaisia kuin elokuvat ovatkin, niin episodirakenteessa olennaisessa hahmojen inhimillisessä kosketuspinnassa El Ramly jää valitettavan kauas Lampelan ja Cantellin taitamista nyansseista. Elokuvan omalaatuisuudessa on sen sijaan ripaus samaa kuin aikanaan Pölösellä, vaikka vastaavaa komediallista vahvuutta ja yhtä kiinnostavia hahmoja El Ramly ei omaan elokuvaansa täysin tavoitakaan.