Morsiusneidot valkokangas

Yhdysvalloissa yllätyshitiksi noussut Morsiusneidot on joissain yhteyksissä luokiteltu romanttiseksi komediaksi. Joku voisi pelkästään sen vuoksi jättää tämän mainion elokuvan väliin, joten tähdennettäköön, ettei elokuvalla ole kovin paljoa tekemistä tuon tällä hetkellä lähinnä ö-luokan tuotoksia pursuavan genren välillä. Pikemminkin se on antiteesi romanttisista komedioista.

Lähtöasetelmaltaan elokuva kyllä muistuttaa perinteistä romcomia. Kristen Wiigin näyttelemällä Anniella ei mene hyvin. Yrittäjän ura on mennyt puihin, ja kerta toisensa jälkeen hän sortuu petipuuhiin miehen kanssa joka kohtelee häntä sikamaisesti. Kun Annien paras ystävä Lillian ilmoittaa menevänsä naimisiin ja haluavansa Annien morsiusneidoksi, on hän jo romahtamispisteessä: miksi hän eikä minä?

Jos elokuva olisi romanttinen komedia, Annie juoksisi miehen perässä ja söpöjen väärinkäsitysten jälkeen saisi haluamansa. Morsiusneidot keskittyy kuitenkin naisten välisiin suhteisiin ja Annien hitaaseen murtumiseen muiden asettamien odotusten ja paineen alla. Parhaimmillaan se on hysteerisen hauskaa ja oivaltavaa komediaa oravanpyörässä olemisesta ja sovinnaisuuden rajoista. Tärkeä hahmo on Lillianin pomon vaimo Helen (Rose Byrne), joka on aivan eri maailmasta lähtöisin ja kilpailee Annien kanssa Helenin ystävyydestä.

Elokuvan heikkoja puolia ovat sen epätasaisuus ja yli kahden tunnin kesto. Tiivistämisen varaa olisi reilusti, sillä vitsien venyttämisen lisäksi tarina lähtee liikkeelle hitaasti ja samaan asiaan keskittyviä kohtauksia on runsaasti. Anniella menee huonosti ja hän vihaa Heleniä. Kun painekattila vihdoinkin purkautuu on lopputulos herkullinen, mutta vähemmälläkin toistolla olisi asetelma tullut ymmärretyksi. Elokuvan loppu vaikuttaa myös olevan ristiriidassa sitä edeltävän elokuvan kanssa ja on vaarallisen lähellä romanttisen komedian aluetta.

Sivuhahmoja on monta, ja heille annetaan tilaa rellestää. Tämäkin tietysti pidentää elokuvaa, mutta onneksi kohtaukset ovat sentään useimmiten onnistuneita. Parhaimmasta päästä on Gilmoren tytöistä tuttu Melissa McCarthy, jonka roisi hahmo toimii hyvänä kontrastina muille.

Morsiusneidot on Judd Apatow’n tuottama elokuva, ja vaikka elokuvaa hänen nimellään mainostetaankin, ovat sen luovat voimat muualla. Käsikirjoittajina ovat toimineet Wiig itse sekä Annie Mumolo, joilla kummallakin on monien muiden koomikkojen tapaan tausta improvisaatioteatterissa. Ohjaaja Paul Feig on ohjannut jaksoja monesta tämän hetken parhaimmistoon kuuluvasta sitcomista. Ehkä tästä johtuu elokuvan epätasaisuus: yksittäisistä kohtauksista puhuttaessa ei elokuvassa ole paljoakaan valittamista, mutta kokonaisuus ei ihan täysin ole hanskassa ja draaman kaari kärsii tästä. Tästä huolimatta kyseessä on tuoreelta tuntuva komedia erittäin kuluneesta aihepiiristä.