The Heat valkokangas

Naisten paikka komediassa tuntuu usein olevan romanttisen komedian puolella tai sivuosassa miesten tähdittämässä komediassa. Morsiusneitojen (2011) menestys ja television naiskoomikoiden suosio ovat kuitenkin muuttamassa tätä jakoa pikku hiljaa. Viimeistään The Heat todisti, että naisvetoiselle komedialle on kysyntää katsojien keskuudessa. Toimintakomedia löi selkeästi laudalta White House Downin (2013) Yhdysvaltojen lippuluukuilla ja oli samalla kummankin naistähden suurin avausviikonloppu. Enää tuotantoyhtiöiden perusteluksi ei siis käy, että naiskoomikot eivät saa katsojia liikkeelle.

Vaikka Sarah Ashburn (Sandra Bullock ) on FBI-agenttina huippuluokkaa, ei ylennystä ole kuulunut. Bostonilaisen pikkukonnan nappaaminen voisi olla tilaisuus nousta seuraavalle tasolle. Parikseen hän saa bostonilaisen konstaapelin Shannon Mullinsin (Melissa McCarthy), joka on tunnettu suorasukaisuudestaan ja kovista otteista. Naisia yhdistää ainoastaan se, että he eivät tule toimeen muiden ihmisten kanssa ja nyt yhteen hiileen on pakko puhaltaa.

Perinteisen toimintakomedian tyyliin vastakohdat täydentävät toisiaan. The Heat onkin omalla tavallaan hyvin vanhanaikainen elokuva. Sen rakenne on perinteinen, eivätkä sen huumori tai toimintakohtaukset ole muuttaneet suuntaansa, vaikka elokuvan keskiössä onkin tällä kertaa kaksi naista. Pidättyväisen ja sääntöjen mukaan pelaavan Sarahin tulee oppia spontaaniutta ja omaan vaistoon luottamista Shannonilta. Jälkimmäinen taas vaatii jonkinlaista ohjastamista ja kurinalaisuutta.

Vaikka The Heat ei olekaan mikään feministinen elokuva, käsittelee se sukupuolta aiheena mietitysti. Miesvaltainen työpaikka ei ole Sarahin ylennyksen tiellä, vaan hänen tapansa elvistellä on kääntänyt työtoverit häntä vastaan. Shannon taas on aggressiivinen ja räjähdysaltis poliisi, jonka kanssa on vaikea työskennellä. He pystyvät samaan kuin miehetkin, mutta myös samat ongelmat voivat koitua heidän kohtalokseen. Elokuva ei kuitenkaan lakaise maton alle vaikeuksia tai ennakkoluuloja, joita naiset saavat työssään kohdata. Elokuvan ääniraidalla taas perinteisesti miehisiksi katsotut musiikkilajit saavat kyytiä, kun Angel Hazen, Santigoldin sekä Azealia Banksin kaltaiset naisräppärit pääsevät valokeilaan. Sukupuoli on koko ajan läsnä, mutta samalla läpinäkyvä.

Sandra Bullock ja Melissa McCarthy toimivat yhteen yllättävän hyvin. Naispari täydentää toisiaan ja kummatkin saavat omat hetkensä. McCarthyn rooli on koomisempi ja vitsipainotteisempi, kun Bullockille on annettu vakavampi rooli, jossa hyödynnetään hänen fyysisen komiikan taitojaan. Sivuosissa nähtävät koomikot Marlon Wayans ja Michael McDonald on roolitettu yllättävällä, mutta toimivalla tavalla vastoin tututtuja rooleja. Ainoastaan Jane Curtinin käyttö Shannonin vihaisena äitinä on aliedustettu elokuvassa ja iskee siksi oudosti esiin.

Mikään Morsiusneidot ei The Heat ole, mutta se on käypä toimintakomedia. Sen käsikirjoitus ei ole yhtä oivaltava tai hauska kuin Morsiusneitojen ja tyhjäkäyntiä eri kohtausten välillä on jonkin verran. Kyse ei kuitenkaan ole Miss Koviksenkaan (2000) tapaisesta komediasta, jossa tunkkainen arvomaailma ja romanttiset sivujuonet ottavat vallan. Bullockin ja McCarthyn välinen kemia toimii ja naisten välisen ystävyyden käsittelystä löytyy paikoin paljon samaa kuin Morsiusneidoista. Vaikka elokuva voisi komediansa puolesta olla vielä mietitympi, on The Heatillä hetkensä. Kuitenkin elokuvan sivuuttaminen pelkkänä kertakäyttöviihteenä ei tekisi oikeutta elokuvalle, sillä siitä löytyy yllättävää syvyyttä.