Maryam valkokangas

Saudi-Arabian ensimmäisen naisohjaajan Haifaa Al-Mansourin esikoisfiktio Vihreä polkupyörä (2012) oli sympaattinen tarina tytöstä, joka haaveilee omasta polkupyörästä. Pieni festivaalihitti poiki töitä eurooppalaisen epookkidraaman Mary Shelleyn (2017) sekä yhdysvaltalaisen romanttisen komedian Nappily Ever Afterin (2012) luotsina. Eklektisen uran tehnyt Al-Mansour ei kenties ole luonut vahvaa omaa tyyliä, mutta on todistanut elokuvillaan, että taipuu hyvinkin erilaisten materiaalien ohjaajaksi. Venetsian elokuvajuhlilla 2019 ensi-iltansa saaneen Maryamin kautta Al-Mansour palaa Saudi-Arabiaan.

Kunnianhimoinen Maryam (Mila Al Zahrani) haaveilee urasta isossa kaupungissa, jossa hänen ammattitaitoaan lääkärinä ei kyseenalaistettaisi hänen sukupuolensa tai perhetaustansa takia. Matka työhaastatteluun kuitenkin mutkistuu, kun esiin nousevat ongelmat matkustusluvan kanssa. Lupaa kuumeisesti etsivä Maryam tulee vahingossa ilmoittautuneeksi ehdokkaaksi valtuuston vaaleihin. Tilaisuus vaikuttaa oman kaupungin asioihin alkaa kiinnostaa ja pian Maryam huomaa kampanjoivansa tosissaan.

Maryam ei ole suurellinen tarina vaalitaistelusta, vaan se etenee verkkaisesti pienin askelin. Häälaulajan tyttärenä Maryam on tottunut häpeään, joka perhettä on seurannut vanhempien uravalinnan takia ja hänen suurimpana haaveenaan on sulautua saumattomasti ympäröivään maailmaan. Perheensä konservatiivisin ja hiljaisin jäsen piiloutuu niqabin taakse ja pelkää julkista esiintymistä. Hän kuitenkin löytää rohkeutensa vaalikampanjansa kuluessa ja poistaa pikkuhiljaa edestään kaikki rajat, jotka estävät häntä kohtaamasta äänestäjäkuntansa.

Uskonto ei aseta esteitä Maryamin tielle, vaan vastustus tulee yhteiskunnan vanhoillisilta tahoilta, joita innoittaa perinteinen seksismi. Maryamin kampanja infrastruktuurin parantamisesta asetetaan kontrastiin miesehdokkaiden ehdottamien hulppeiden uusien rakennusten kanssa. Vaikka korkeasti koulutetun nuoren naisen aloitteellisuutta ja ammattitaitoa kiitellään virallisilta tahoilta, pidetään Maryamin kampanjaa vain viihdyttävänä tapahtumana, jota ihmiset tai ainakaan miehet eivät ota tosissaan. Elokuva kuitenkin muistuttaa heti alusta asti niistä pienistä voitoista, joiden kautta naisten asema on parantunut Saudi-Arabiassa viime vuosina. Kuvat autoa ajavasta Maryamista viittaavat siihen, miten naiset Saudi-Arabiassa saivat oikeuden ajokorttiin vasta 2018.

Haifaa Al-Mansour on parhaimmillaan kuvatessaan yksinhuoltajaisän (Khalid Abdulraheem) johtamaa pientä perhettä. Sisarusten välillä on aitoa lämpöä ja Maryamin saama tuki kotona tuo varautuneesta naisesta esiin sanavalmiin ja päättäväisen poliitikon. Muusikon urasta haaveilevan isän sivujuoni tuntuu hieman irralliselta osalta kokonaisuudessa, mutta hänen suhteensa Maryamiin on elokuvan koskettavinta antia. Virkistävää on myös se, että kuten Al-Mansourin naiset yleensä, Maryam löytää merkityksensä ja itsetuntonsa jostain muusta kuin romanssista.

Maryam on vaatimattoman elegantti. Ohjaajana Al-Mansour pystyy rakentamaan hienoja hetkiä, mutta tarinan takana raksuttava koneisto ei tässäkään elokuvassa ole täysin peitossa. Maryam yhdistää silti taitavasti hyvin perinteiseen tarinaan uusia raikkaita juonteita. Elokuva ei lähde tekemään Maryamista malliesimerkkiä sukupuolten taistosta. Haifaa Al-Mansourin mukaan itsetuntemus on tärkein voimavara, jonka nainen voi saavuttaa. Vaikka erilaisten elokuvien sarjassa Al-Mansourin tyylilliset valinnat usein liukenevat taka-alalle, toistuu viesti niissä eri muodossa.