Malena valkokangas

Giuseppe Tornatore muistetaan parhaiten valloittavasta, filmihullun lapsuusmuistoissa kylpeneestä Cinema Paradisosta. Sen arvostelu- ja yleisömenestystä ohjaaja ei toistaiseksi ole pystynyt uusimaan. Tornatoren uutuuselokuva Malenassa olisi periaatteessa kaikki ainekset. Valitettavasti lopputulos on kuitenkin epätasainen sekoitus aitoa tragediaa ja sokeroitua nostalgiaa.

Malenan alkupuoli on pelottavan tahmaista siirappia. Asetelmasta on vaikea löytää mitään ennennäkemätöntä tai kiehtovaa. Eletään toisen maailmansodan aikoja sisilialaisessa Castelcuton pikkukaupungissa. 12-vuotias Renato (Giuseppe Sulfaro) saa isältään polkupyörän, minkä ansiosta poika viimein huolitaan pikkuisen isompien poikien jengiin. Sällien elämän keskeinen sisältö on kaupungin kauneimman naisen, kuuron latinanopettajan tyttären Malenan (Monica Bellucci) vahtaaminen. Himokkaan harrastuksen jakaa koko kaupunki.

Malena on Renatolle tavoittamaton ensirakkaus ja portti seksuaalisuuteen. Malenan alkupuoli on tutun tuntuista tirkistelevää piirileikkiä. Castelcuton kaupungin eroottinen värinä ja Renaton seksuaalisuus säilyvät varsin viattomina, kunnes kuullaan Malenan aviomiehen kuolleen sodassa. Murtunut nainen vetää puoleensa vähemmän pyyteettömiä lohduttajia. Skandaalit hänen ympärillään alkavat kasvaa.

Tornatoren elokuva saa päälle uuden vaihteen, kun saksalaiset miehittävät Castelcuton. Renaton hahmo jää tarinassa vähän sivummalle Malenan, kaupungin väen silmissä tahratun naisen, noustessa keskiöön. Nuori nainen ajautuu miehittäjäjoukkojen kanssa yhä syvemmälle tragediaan, yhteisön tekopyhyyden muurin sulkeutuessa tiiviisti hänen ympärilleen.

Koko kylän miehet ovat aina haaveilleet Malenan valloittamisesta. Nyt hänestä tulee Italian oman, väkisin alitajuntaan painetun häpeän vihattu ruumiillistuma. Naisen ruumishan on perinteisesti ollut kansallisvaltion symboli. Italian oma tuhoisa romanssi fasismin kanssa on Malenan tarinan tukahdutettu peilikuva.

Malena ei lopulta oikein osaa päättää, onko Castelcuton ja Italian lääke fasismista ja sen jälkimainingeista toipumiseen aito anteeksianto, vai valheellinen, tukahduttava unohdus. Jos jotakin on pääteltävissä Tornatoren äitelän nostalgisesta tavasta korostaa alkupuolen poikaseikkailuja Luciano Vincenzonin novellin kiinnostavampien teemojen sijaan, ei vastaus ole ainakaan ensinmainittu. Säveltäjälegenda Ennio Morricone on hänkin kuullut kuvissa melodraaman pauhua. Loiston vuosistaan taantunut mestari on laatinut Malenaan yhden tyhjimmin paisuttelevista ääniraidoistaan.