Tuntematon nainen valkokangas

Alastomat naiset seisovat rivissä arvioitavina ja kääntyvät ympäri miesäänen käskystä. Naisista parhaat valitaan. Muut saavat poistua. Näin alkaa Giuseppe Tornatoren psykodraama Tuntematon nainen. Heti alkumetreillä käy selväksi, että seuraavat pari tuntia eivät ole mitään huviretkeä, eivät katsojalle eivätkä elokuvan päähenkilölle, Irenalle.

Ukrainalainen Irena (Kseniya Rappoport) elää Italiassa. Hänellä on vaikea menneisyys hyväksikäytettynä ja kaikin tavoin pahoinpideltynä prostituoituna. Elokuvassa eletään nykyhetkeä, kun Irena on syystä tai toisesta onnistunut pakenemaan entistä julmaa elämäänsä toiseen italialaiseen kaupunkiin. Irena etsii kotiapulaisen ja siivoojan työtä, ja onnistuu saamaan sellaista hyvästä taloyhtiöstä ja varakkaasta perheestä. Vanhat painajaiset ja takaumat kuitenkin kummittelevat, eikä Irena pysty unohtamaan tai siirtymään eteenpäin. Jo alusta alkaen annetaan ymmärtää, että hän ei aiokaan kokonaan unohtaa.

Tuntematon nainen tarttuu vakavaan aiheeseen, laajalti rehottavaan prostituutioon ja ihmiskauppaan. Elokuva näyttää paljolti Irenan kasvojen kautta millaisia vaurioita tällainen väkivaltainen, ihmisarvolle naurava ja epäinhimillinen kohtalo voi ihmiselle aiheuttaa. Kasvoilla näkyvät vuorotellen tuska, pelko ja epätoivo, mutta myös mielipuolisuus, kostonhimo ja aggressio.

Irena kanavoi kärsimyksiään sivullisiin tavoitellessaan itselleen sellaista rakkautta, josta on jäänyt aiemmin paitsi. Hän vahingoittaa sokeasti muita, vaikka perimmäinen tarkoitus ei olisikaan paha. Hän ei osaa käsitellä omia kauhun ja hyväksikäytön kokemuksiaan, joten ei kykene myöskään kokemaan tervettä empatiaa muita kohtaan. Tällainen kaksijakoisuus voi toimia hahmossa kiinnostavalla, samastuttavalla tavalla.

Tässä tapauksessa jaottelu lyö yli. Irenan kasvot kulutetaan jo elokuvan alkupuolella loppuun, kun suuret ja epätoivoiset silmät toimivat tuon tuosta ristiriitaisten tunteiden ylikorostuneena symbolina. Draamaa kasvatetaan legendaarisen Ennio Morriconen musiikilla, mutta aivan yltiöpäisesti. Jatkuva kohtalokas ja dramaattinen jousimusiikki leikkaa tarkoitukseltaan terän, kun elokuvaa on kulunut vasta parikymmentä minuuttia. Vähemmän alleviivaavilla ratkaisuilla olisi saatu aikaan paljon tehokkaampia tarinaa tukevia linjauksia.

Muutamassa kohtauksessa mässäillään turhan raa’alla väkivallalla. Tarkoituksena on oikeutetusti näyttää prostituution maailman kylmänlikainen karmeus ja naisten kohtelu pelkkänä kauppatavarana. On selvää, että prostituution vangeiksi joutuvat ihmiset ovat usein hirvittävän alistamisen uhreja.

Tuntemattomassa naisessa mennään seurausten kuvaamisessa yli laidan, ja paatos voittaa realismin kustannuksella. Myös Irenan toteuttamat kyseenalaiset kasvatusmenetelmät työskentelemässään perheessä jätetään roikkumaan puolinaisesti ilmaan eikä niitä oikein arvoteta suuntaan tai toiseen.

Tähän elokuvaan on yritetty ujuttaa liikaa asiaa ja draamaa. Laajemman ja subjektiivisen vuoroteltu näkökulma yhteiskunnallisesti vakavaan asiaan toimii usein hyvänä viitekehyksenä, mutta tällä kertaa muoto horjuu. Tarkoitus on tärkeä, mutta kääntyy itseään vastaan, kun Irenan kohtaloa ei onnistuta suhteuttamaan prostituutioon tarpeeksi linjakkaasti. Sen sijaan luodaan kauhuesimerkki rikkirevitystä ja sekoavasta naisesta.

Loppupuolella elokuvan ote hieman tasoittuu ja paranee, vaikka Irenan kohtalo paljastuu entistä karmaisevammaksi. Palkit ovat pääosin kohdallaan, eikä loppu ole niin vääjäämätön kuin voisi luulla. Silti on sääli, että prostituutioon liittyvän sorron kuvaus varoittavan esimerkin luomisena ja ulkopuolisia vahingoittavina seurauksina on noussut tässä elokuvassa lopulta oivaltavampaa tarkastelua tärkeämmäksi. Kaikista entisistä prostituoiduista ei tule psykopaatteja tai muuten yhteiskuntaan sopeutumattomia yksilöitä.