Devil valkokangas

Tvistinikkari M. Night Shyamalanin ideoima Devil on ehta vanhakantainen b-luokan kauhuelokuva, jossa ei sen pahemmin säikytellä tai lennätetä verta vaan pyritään luomaan tunnelmaa. Elokuva sopisi hyvin Hämärän rajamailla tai Suomessa vähemmän tunnetun Yöjuttu-antologiasarjan jaksoksi. Pituuttakin on vain 80 minuuttia eli tuplajakson verran.

Viisi syntistä ihmistä jää loukkuun hissiin. Yksi heistä on oikeasti paholainen, joka yrittää luoda eripuraa muiden välille. Kiehtova idea, mutta toteutus jää keskitason kieppeille. Tästä ei voi Shyamalania syyttää, sillä totutusta poiketen hän ei ole ohjannut ja kirjoittanut elokuvaa itse. Tarinan on siirtänyt käsikirjoitukseksi Brian Nelson (30 Days of Night, Hard Candy) ja ohjaaminen on Quarantinen tehneen John Erick Dowdlen vastuulla.

Keskiverroksi elokuva jää etupäässä siksi, ettei siinä ole tunnelmaa nimeksikään. Viidestä toisilleen tuntemattomasta ja hissiin jumittuneesta ihmisestä on saatu irti hämmästyttävän huonosti vuorovaikutusta ja konflikteja. Hahmoja ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa persoonallisiksi, eivätkä näyttelijätkään onnistu tekemään heistä millään tavalla välittämisen arvoisia. Pitemmän päälle ainoaksi kiinnostuksen kohteeksi jää paholaisen arvuuttelu, missä toki on oma hupinsa. Tässä suhteessa elokuva muistuttaa mysteeridekkareita – kuka on syyllinen?

Pienestä tilasta ei myöskään ole saatu paljoakaan irti. Jumittuneen hissin olettaisi tarjoavan hyvän perustan painostavalle ja klaustrofobiselle kerronnalle. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä johtunee etupäässä siitä, että suuri osa elokuvasta vietetään hissin ulkopuolella ja tarkkaillaan jumiin jääneitä ulkopuolisina. Jumittuneiden lisäksi tarinaan kun liittyy muun muassa talon vartijat sekä paikalle hälytetyt poliisit, jotka parhaansa mukaan yrittävät saada hissiä liikkeelle. Kerronnan olisi pitänyt olla paljon rajatumpaa, kuten äskettäisessä Haudatussa, jotta jännite olisi säilynyt.

Kehnoin ratkaisu elokuvassa on toinen vartijoista, joka sekä toimii elokuvan kaikkitietävänä kertojana että myös möläyttelee dialogissa paljastavia asioita tapahtumista. Mikään ei nostata tunnelmaa paremmin kuin kaiken mahdollisen kertominen suoraan kameralle hienovaraisen vihjailun tai näyttämisen sijasta. Kun Devil loppua kohden paljastuu moraliteetiksi, ei käänne enää säväytä, vaikka ideatasolla toimiikin ja sopii kokonaisuuteen.

Devil on osa Shyamalanin kehittämää Night Chronicles -trilogiaa, jonka eri osia yhdistää yliluonnollisuus. Jatkoa odottaa varautuneen kiinnostuneesti, sillä toisen osan käsikirjoittaja on yllämainitun Haudatun kirjoittanut Chris Sparling. Hukattu potentiaali voidaan siis hyvin lunastaa jatkossa. Kolmososa taasen ottaisi tarinansa Unbreakable – särkymätön -elokuvan toteutumattomasta jatko-osasta.