Cloud valkokangas

Asemansa japanilaisen elokuvan kentällä synkällä poliisitrillerillä Cure (1997) sementoinut Kiyoshi Kurosawa on ollut myös viime vuosina elokuvantekijänä aktiivinen, muun muassa festareita kiertänyt Wife of a Spy (Supai no Tsuma, 2020). Hänen uusin elokuvansa Cloud (Kuraudo, 2024) tarttuu hämäräperäiseen nettijälleenmyynnin moraalittomaan maailmaan, johon sekaantuvat ihmiset tuntuvat menettävän järkensä matkalla symboliseen helvettiin.

Kurosawa on ohjaajana käsitellyt useasti päähenkilöidensä sisäistä kuohuntaa ja psykologiaa jopa mystisyyden kautta. Parhaiten ohjaajan vision ilmentäjänä on toiminut hänen pitkäaikainen yhteistyökumppaninsa ja ilmaisussaan mestarillisen vähäeleinen näyttelijä Kōji Yakusho (Perfect Days, 2023). Ohjaajan aikaisempien elokuvien piirteiden hiveniä sisältävä Cloud tarjoilee lopulta suoraviivaisen trillerin muodossaan vain ohutta yläpilveä nettikauppiaan kujanjuoksua seuratessaan.

Ryōsuke Yoshii (Masaki Suda) jälleenmyy halvalla hankittua tavaraa netissä huomioimatta niiden todellista arvoa tai asiakkaittensa reilua kohtelua. Menestyksen myötä hän päättää jättää päivätyönsä Tokiolaisessa teollisuuspesulassa ja muuttaa tyttöystävänsä Akikon (Kotone Furukawa) kanssa metsäisessä lähiössä sijaitsevaan isoon taloon. Bisneksen kasvaessa Yoshii palkkaa avukseen oudosti käyttäytyvän, mutta uskollisen paikallisnuoren Sanon (Daiken Okudaira). Uhkaavat tapahtumat ja netissä leviävä viha ajavat kuitenkin Yoshiin uuden elämän ahtaalle.

Cloud alkaa ilman ekspositiota kuin kesken tapahtumien Yoshiin harjoittaessa osto- ja myyntitoimintaansa sekä tehdessä päivätyötään pesulassa. Japanilainen ylennyksen tavoitteluun keskittyvä ja äärimmäisten kunnioituksen täyttämä työkulttuuri saa osansa Yoshiin välinpitämättömässä ja länsimaalaisessa itsekeskeisyydessä. Mies päättää jättää kunniallisen työelämän taakseen toimiakseen kokoaikaisesti hämäräperäisten tavaroiden nettijälleenmyyjänä, mikä sinetöi hänen kohtalonsa.

Trokarit ovat nykyajan internet kaupankäynnissä monille tuttu ilmiö, mutta Kurosawa ei ilmiön käsittelyssään saa aiheestaan juuri mitään kiinnostavaa irti elokuvansa tulkinnanvaraista psykologista ja vertauskuvallista tasoa lukuun ottamatta. Dialogin tasolla viitataan eksplisiittisesti Yoshiin syöksykierteeseen helvettiä kohti, mutta Sudan näyttelijäsuoritus ei tätä juuri ilmennä. Myös muiden pääosien näyttelijäsuoritukset ovat pökkelöitä lukuun ottamatta liikaakin irrottelevia Yoshiin nettikaupan uhreja sekä kilpailijoita.

Verkkoon keskittyvän nykymaailman kaupankäynnin kommentointi ja päähenkilönsä moraalinen painiskelu tarjoaisivat hyvät lähtökohdat japanilaisen työyhteiskunnan rakenteita luotaavalle elokuvalle. Pilvessä ostaminen ja myynti sekä laittoman trokaamisen vaarat typistyvät kuitenkin tavaroiden hamstraamiseen, nettiselaimen tuijotteluun ja hämärän peittoon jääviin vertauskuviin.

Turhan verkkaisesti kierroksia lisäävä elokuva muuttuu keskivaiheilla kauhun piirteitä saavaksi rikoselokuvaksi ja Kalkkunan metsästyksen (Turkey Shoot, 1982) kaltaiseksi ihmismetsästykseksi. Siihen osallistuvat, kuin järkensä menettäneet, Yoshiin huijaamat asiakkaat, joiden piirteissä imitoidaan laiskasti Coenien elokuvien hahmoja ja farssinomaisia piirteitä. Toimissaan koomisen puolelle kallistuvien metsästäjien näkökulman seuraaminen ei sovi mitenkään elokuvan muuten synkkään pohjavireeseen.

Cloudin tylsissä lavasteissa tapahtuva laiskan oloinen draama on amatöörimäistä mikä ihmetyttää Kurosawan tasoisen konkaritekijän kohdalla. Hänen elokuvilleen tyypillisellä autioituneella ja rapistuneella varastoalueella tapahtuva loputtomasti pitkitetty huipennus on kuin Ben Wheatleyn elokuvasta Free Fire (2016), jossa katarsiksen sijaan koko narratiivi lopullisesti läsähtää.

Yoshiin loputonta syöksykierrettä seuraavan Cloudin tarkoitusperissä on jotain samaa kuin Trierin elokuvassa The House That Jack Built (2018) ilman samankaltaista äärimmäisyyttä tai kunnianhimoa. Temaattinen taso päähenkilön symbolisesta matkasta helvettiin kauhua henkivine näkyineen saa kyseenalaistamaan elokuvan kuvaaman todellisuuden realistiset tarkoitusperät. Jos näin on, elokuvasta voinee nauttia enemmän kuin kerronnaltaan ja halvalta ilmaisultaan laahaavana rikosdraamana, jollaisena sen ansiot haihtuvat jonnekin pilvipalveluiden syövereihin.