Ammonite valkokangas

Ammoniten (2020) mudan ja lian keskellä uurastavat naiset ja heidän välisensä suhteet ovat keskiössä ohjaaja Francis Leen jatkossa queer-elokuvalleen God's Own Country (2017). Historiallinen hahmotutkielma keskittyy 1840-luvun miesvaltaisen tiedeyhteisön ulkopuolelle jätetyn paleontologi Mary Anningin raskaan elämän keskellä heräävään rakkauden tunteeseen.

Henkensä pitimiksi ammoniitteja ja esihistoriallisten merieläinten fossiileja myytäväksi keräävä Mary (Kate Winslet) elää Lyme Regisin merenrantakaupungissa sairaan äitinsä (Gemma Jones) kanssa. Kaupunkiin saapuva lontoolainen geologiasta kiinnostunut Roderick Murchison (James McArdle) pyytää hänen apuaan ensin oman uransa edistämiseksi ja lopulta vaimostaan Charlottesta (Saoirse Ronan) huolehtimiseksi, mihin vastahakoinen Mary lopulta suostuu. Naisten välinen suhde syvenee ja asettaa ihmisistä eristäytyneen sekä työhönsä uppoutuneen Maryn kyseenalaistamaan oman elämänsä päämäärät.

Naisten välisenä rakkaustarinana Ammonite tulee lähelle Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuvaa (Portrait de la jeune fille en feu, 2019). Painotukset ovat kuitenkin erilaisia ja Leen elokuva keskittyy vain yhteen päähenkilöön, Winsletin tulkitsemaan köyhän Maryn kokemukseen, jonka muutoksen käynnistäjänä toimii Saoirse Ronanin muuten taustalle jäävä Charlotte. Elokuva ei ole ranskalaisen intohimoinen vaan brittiläisen hillitty ja sulkeutunut kuten päähenkilönsä Mary, joka hiljalleen kasvaa rakkauden ja läheisyyden tunteen arvostamiseen.

Ammonite onnistuu erityisesti naisten työn ja kokemusten korostamisessa kaikkien keskeisimpien henkilöiden ollessa naisia lukuun ottamatta Charlotten aviomiestä sekä Leen vakiokasvo Alec Secareanun roolia Marysta kiinnostuneena lääkärinä. Winslet tekee jälleen valkokankaan puolella huippuroolin samaan aikaan HBO:lla esitettävän Mare of Easttown (2021) sarjan kanssa. Molemmissa teoksissa hän eläytyy luonnollisesti taustaltaan työväenluokkaisemman naisen raskaaseen elämään.

Stéphane Fontainen kuvaus tallentaa estottomasti 1800-luvun elämään liittyvän lian, mudan ja ulosteen, joiden keskellä Mary on enemmän kotonaan kuin seurapiirien juhlissa tai Lontoon hienostoasuinalueilla. Lopussa saa kiitoksensa myös ohjaaja Leen mentorina toiminut Mike Leigh, joka on luultavasti vaikuttanut elokuvan vahvan näyttelijäohjauksen lisäksi sen harmaan visuaaliseen ilmeen välittämään maalaukselliseen historialliseen realismiin.

Ammonite on vuoden sisään jo toinen BBC:n osatuottama elokuva, joka keskittyy aikanaan vähemmän arvostettuun ja brittiläisen akateemisen yhteisön ulkopuolelle suljettuun lahjakkaaseen menneisyyden tutkijaan. Elokuvallisesti se on eheämpi kokonaisuus kuin Simon Stonen The Dig (2021) onnistuen nivomaan rakkaustarinan ja tieteentekemisen kuvauksen paremmin yhteen. Todellisen Mary Anningin suhteista tai seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole säilynyt tietoa, mutta elokuvan tulkinta naisten välisestä romanssista tukee sen juonellista kokonaisuutta sekä tuo tärkeällä tavalla esiin seksuaalivähemmistöjen representaatioita.

Avoimeksi jäävä kerronta antaa tilaa katsojan omille tulkinnoille Winsletin hienovaraisen ilmaisun välittämistä merkityksistä Maryn lopullisesta valinnasta kahden intohimonsa, työn ja rakkauden, välillä. Vaikka Ammonitesta ei muodostu yhtä sykähdyttävää queer-elokuvaa kuin Leen edellisestä ohjauksesta, on se silti tarkkanäköinen historiallinen hahmotutkielma sekä koskettava toisen ihmisen löytämisen kuvaus.