Profeetta valkokangas

Vasta 19-vuotias Malik El Djebena tuomitaan kuudeksi vuodeksi vankilaan. Ilman perhettä, ystäviä tai suojelijoita Malik joutuu vankien hierarkian pohjalle. Alkaa sopeutuminen elämään muurien sisäpuolella ja hidas nousu vankilaelämän hierarkiassa ylöspäin.

Profeetta on ranskalaisen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Jacques Audiardin kuudes ohjaus. Audiardin aikaisemmista elokuvista tunnetuin on Kun sydän lakkaa lyömästä (2005). Profeetta palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla, ja elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi.

Päällisin puolin Profeetta on Malikin kasvutarina. Korsikalaisen mafian hallitsemassa vankilassa valtapeli on armotonta, ja oman paikan lunastamisesta on maksettava kova hinta. Elokuvan runkona on Malikin kehittyminen pelokkaasta ja syrjäytyneestä nuorukaisesta kohti karaistunutta ja kylmähermoista rikollista. Vankila riisuu mustavalkoisista moraalikäsityksistä, ja lopulta tekojen ja niiden seurausten kanssa on vain opittava elämään.

Varsinaisen kasvutarinan lisäksi elokuva sivuaa myös yhteiskunnallisia teemoja. Etnisesti jakautuneessa vankilassa pihan toinen puoli kuuluu arabeille ja toinen korsikalaisille. Yksilön asemaa ei ohjaa ensisijaisesti se, kuka on, vaan mihin etniseen ryhmään kuuluu. Tässä suhteessa vankilan sisäisen elämän voi nähdä vertauskuvana paitsi Ranskaa myös koko maailmaa vaivaaville etnisille ristiriidoille.

Malik on syntyperältään arabi mutta muslimiyhteisön ulkopuolella kasvaneena ei kelpaa täysivaltaiseksi jäseneksi mihinkään ryhmään. Arabeille Malik on likainen ja korsikalaisille arabi. Ulkopuolisuudessa on kuitenkin myös etunsa. Kun ryhmän antamaan tukeen ja turvaan ei voi luottaa, on opeteltava ajattelemaan ja selviytymään itse. Sekä arabiaa että ranskaa puhuvasta ja myöhemmin myös korsikan kielen opettelevasta Malikista tulee viestinvälittäjä ja yhteyshenkilö eri ryhmien välille. Malik kuuluu kaikkien ryhmään eikä oikeastaan kenenkään ryhmään.

Tahar Rahim tulkitsee hienovaraisesti Malikissa vuosien myötä tapahtuvaa muutosta ja Niels Arestrup tekee erinomaisen roolityön ikääntyvänä mafiajohtajana. Profeetan ainoaksi ongelmaksi jää sen yli kahden ja puolen tunnin kesto. Vaikka Malikin tarina on kiehtova, ovat vankilaelämä ja -kuvasto liian tuttuja. Tupakkaa, huumeita, aseita ja puhelimia salakuljetetaan ja viestejä välitetään kuten lukemattomissa vankilakuvauksissa aikaisemminkin. Varsinaista tyhjäkäyntiä ei ole ja elokuvan rytmi on miellyttävä, mutta matkan varrella on suunnitelmia ja juonittelua usean elokuvan tarpeisiin. Kirkkaimmat hetket ovat vaarassa hukkua käänteiden runsauteen.

Malikista muodostuu profeetta: hän toimii viestinvälittäjänä vankilassa korkeinta voimaa edustavan mafian ja muiden vankien välillä. Malkinin selviytyminen ei kuitenkaan perustu kykyyn nähdä tulevaisuutta vaan kykyyn ymmärtää ympäristöä ilman etnisen ryhmän ohjausta. Tämä osoittautuu lähes yhtä yliluonnolliseksi kuin aito tulevaisuuden ennustaminen. Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas. Etnisesti jakautunutta maailmaa hallitsee kielitaitoinen.