God's Own Country valkokangas

Francis Leen esikoisohjaus God's Own Country kuvaa muuttuvaa maaseutua Yorkshiressa. Elokuva pohtii realistisesti sukupolven vaihdosten problemaattisuutta ja uudistumisen tarvetta pienten sukutilojen kohdalla. Se on kaukana Viinitilamme Ranskassa (2017) kaltaisesta kiiltokuvamaisesta kerronnasta ja lähempänä Hope Dickson Leachin The Levellingia (2017), jossa talousongelmien kanssa rypevän maatilan tytär yrittää korjata suhdettaan etäiseen isäänsä.

Päivät seuraavat yorkshirelaisella maatilalla toisiaan samanlaisina. Johnny Saxby (Josh O'Connor) on joutunut ottamaan tilan hoitoonsa isänsä (Ian Hart) sairastuttua ja vastentahtoinen lammasfarmari turruttaa omaa tyytymättömyyttään juomisen ja irtosuhteiden merkeissä. Kun romanialainen Gheorghe Ionescou (Alec Secareanu) saapuu tilapäiseksi avuksi maatilalle, suhtautuu Johnny häneen aluksi samalla epäluulolla kuin muuhunkin ympäröivään maailmaan. Vihamielisyyden alla kytevät kuitenkin suuret tunteet, jotka muuttavat koko Johnnyn maailmankuvan.

Johnnyn ja Gheorghen romanssia on helppo verrata Brokeback Mountainiin (2005), koska lampaita vahtivien miesten tarinassa on siihen monta yhtymäkohtaa. Johnnyn ongelmat eivät kuitenkaan liity hänen seksuaaliseen identiteettiinsä, vaan hänen perimäänsä taakkaan. Tilan pyörittäminen ei ole hänen valintansa, vaan suvun mukanaan tuoma rasite. Muiden kylän nuorten muuttaessa opiskelemaan on Johnny jäänyt kotiin, eikä pääse nyt yli katkeruudestaan. Vasta Gheorghe opettaa hänet arvostamaan eristyneen ja rosoisen maaseudun kauneutta. Vuokratöistä toiseen matkustavan Gheorghen arkea varjostaa hänen syrjäseuduilla kohtaamaansa rasismi. Romanssi tuo miesten yksinäiseen arkeen lämpöä, jota kumpikin kipeästi kaipaa.

God's Own Country on vähäpuheinen draama, jonka sielu on sen näyttelijäkaarti. Saman katon alla asuvat kolme sukupolvea eivät näytä tunteitaan herkästi. Josh O'Connorin hienovaraisesti rakennettu Johnny kantaa tätä puhumattomuutta mukanaan. Gheorghe joutuu käyttämään aikaa oppiakseen lukemaan miehen hymähdyksiä, kun hellät sanat ovat Saxbyjen perheessä perinteisesti varattu vain eläimille. Ian Hart häikäisee äreän isän roolissa ja Johnnyn isoäitinä nähtävän Gemma Jonesin pidättyväisen pinnan alla väreilevät suuret tunteet.

Realismi on viety God's Own Countryssa äärilleen. Maatilan mutainen piha ja haiseva navetta tuoksuvat miltei katsomoon asti ja huurteisten kevätaamujen kalseus on ikuistettu kuviin hienosti. Kytevien kanervanummien savu ja kuolleet perhoset ikkunalaudalla ovat osa elokuvan rujoa kauneutta, jota Joshua James Richardsin kuvaus on täynnä.

God's Own Country on taiteella ja tunteella tehty elokuva. Romanssi sävyttää kauniisti kokonaisuutta, mutta ei toimi ainoana tarinaa eteenpäin ajavana teemana. Pienten eleiden mahti korostuu hiljaisessa elokuvassa, jossa viileän pinnan alla myllertävät suuret tunteet.