God’s Own Country kotikatsomo

Yorkshiren maaseudulle sijoittuva God’s Own Country on Francis Leen ohjaama tarina ystävyydestä ja rakkauden löytämisestä. Kauniin ja hiljaisen elokuvan tarina saattaa nopealla vilkaisulla muistuttaa Brokeback Mountainia (2005), mutta se onnistuu silti luomaan täysin oman tunnelmansa sekä eroamaan muista queer-draamaelokuvista.

Brokeback Mountain oli aikanaan tärkeä elokuva. Siinä queer-rakkaus esitettiin vielä aikakaudelleen tyypillisesti asiana, joka täytyy pitää salassa. God’s Own Country edustaa queer-elokuvien kehitystä kohti arkisempaa kuvastoa. Seksuaalivähemmistöjen tarinat eivät ole enää automaattisesti poikkeuksellisia, vaan niistä on tullut osa valtavirtaa. Seksuaalisuus saa olla luonteva osa hahmojen identiteettiä ilman, että se yksin määrittää koko tarinaa.

Kirjastojen Cineast-palvelusta löytyvä God’s Own Country kertoo nuoresta Johnny Saxbystä (Josh O'Connor), joka asuu maatilalla yhdessä isänsä ja isoäitinsä kanssa. Isä on aivohalvauksen jäljiltä lähes liikuntakyvytön ja isoäiti on jo iäkäs, joten Johnny pyörittää maatilaa käytännössä yksin. Vapaa-aikansa hän hukuttaa viinaan ja satunnaisiin seksisuhteisiin sitoutumista vältellen. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun maatilalle saapuu kevätkaudeksi romanialainen kausityöläinen Gheorghe (Alec Secăreanu).

Elokuvassa on vähän dialogia ja vielä vähemmän taustamusiikkia, eikä se niitä tarvitsekaan, sillä God’s Own Country onnistuu välittämään tarinan pelkällä tunnelmalla ja luonnon äänillä. Välillä lähes täydellinen hiljaisuus käy paikoin hallitsevaksi, ja katsoja saattaa jäädä kaipaamaan ihmisääniä. Hiljaisuus tekee elokuvasta kuitenkin vaikuttavan ja intiimin, jossa tunteet ovat koko elokuvan ajan käsin kosketeltavissa.

God’s Own Country kuvaa hienosti maaseutuelämän haasteita, kuten myös Johnnyn ja Gheorghen suhteen ylä- ja alamäet. Elokuvassa ei piilotella mitään, vaan tabutkin tuodaan raa’asti esille, karitsa nyljetään katsojan silmien edessä, eikä seksiäkään piiloteta suljettujen ovien taakse. Vaikeistakin aiheista huolimatta elokuva ei yritä olla shokeeraava, vaan teemoja kuvataan osana tavallista arkea.

God’s Own Country ei tee kahden miehen välisestä rakkaudesta kiellettyä, mikä on virkistävää. Seksuaalisuus ei ole traagisen juonen moottori, vaan osa elämää. Rakkaus saa kehittyä hiljaisesti, ilman suuria julistuksia tai ulkoista uhkaa, mikä tekee elokuvasta aidosti koskettavan.

Johnnyn ja Gheorghen päinvastaiset hahmot täydentävät toisiaan. Johnny on raivokas ja äkkipikainen, eikä hän mieti tekojensa seurauksia kovinkaan pitkälle. Gheorghe on hiljainen ja läsnäoleva, ja hän tuntuu usein tietävän enemmän kuin antaa ymmärtää. Miesten välisen suhteen kehitys on rakennettu hienovaraisesti ja näyttelijöiden vahvat roolisuoritukset kantavat loppuun asti.

God’s Own Country on kasvutarina, joka näyttää kuinka vaikeista oloista huolimatta haavoittuneista ihmisistä voi kasvaa jotain kestävää ja aitoa. Se ei tarjoa nopeita käänteitä tai näyttäviä tehosteita vaan sen voima piilee pienissä asioissa, jotka voivat muuttavat kaiken. Se on tarina maasta, rakkaudesta ja mahdollisuudesta löytää uusi alku. Samalla se osoittaa, kuinka queer-elokuvat ovat tulleet pitkän matkan ja ovat nykyään osa arkista elokuvakuvastoa.