After the Hunt valkokangas

Filosofian laitoksen henkilökunnan viininhuuruiset illanistujaiset Yalessa päättyvät väsyneisiin hyvänmatkan toivotuksiin porraskäytävässä. Seuraavana päivänä iltaa emännöineen Alman (Julia Roberts) suojatti Maggie (Ayo Ebebiri) avautuu häneen illalla kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Syytökset kohdistuvat Alman kollegaan Hankiin (Andrew Garfield), joka sivuuttaa ne kostona plagiointisyytöksistä. Kampuksella alkaa puolien valitseminen, eikä Almakaan voi piiloutua hiljaisuuden taakse. Alkoholilla vatsakipujaan lääkitsevän Alman ajatukset eivät kuitenkaan halua pysyä kasassa, kun työstressi ja ystävyyssuhteet tulevat väliin.

After the Hunt pitää harmailla alueilla vellomisesta ja raja-aitojen siirtelystä. Elokuva pohtii valtadynamiikkoja tiedekunnan henkilökunnan kesken kasaamalla erilaisia etuoikeuksia toisiaan vastaan. Luokka, ura, etninen tausta ja sukupuoli tuovat keskustelulle erilaisia ulottuvuuksia. Tapahtumat aukeavat Alman epäluotettavasta näkökulmasta, ja se mitä oikeasti tapahtui Maggien asunnolla, tuntuu jäävän toissijaiseen asemaan elokuvan edetessä. Kerroksellisuus tuo After the Huntille turruttavaa pituutta. Keskittyminen pääkolmikon välisen dynamiikan terävöittämiseen olisi antanut elokuvalle enemmän ryhtiä.

After the Huntia on Venetsian elokuvajuhlien jälkeen syytetty Me Too -liikkeen trivialisoimisesta. Elokuva ei ota suoraa kantaa Maggien esittämien syytösten totuudenmukaisuuteen ja mahdollisen valheen esittäminen tarinan keskiössä voidaan tulkita yhteiskunnallisen keskustelun kyseenalaistamiseksi, koska se toistaa tilastollisesti marginaalisen pientä poikkeamaa. Elokuvan keskiössä eivät kuitenkaan ole Maggien syytökset vaan ihmisten suhtautuminen niihin. Performatiivinen hyveellisyys kiertää aiheena niin tarinan tasolla kuin filosofisissa keskusteluissa luennoilla. Elokuvan hahmot joutuvat pohtimaan, miten parhaiten etäännyttää itsensä syytetystä Hankista ja olla keskustelussa poliittisesti oikealla puolella. After the Hunt onkin nimensä mukaisesti kiinnostuneempi keskustelusta, joka käydään tuomion jälkeen.

Elokuva huomioi kiinnostavasti sukupolvien väliset muutokset ja erot siinä, miten kynnys pyytää apua on madaltunut ja omien rajojen tunnustaminen on helpottunut. Alma edustaa ajatusta, että ennen asioita ei ratkaistu näin, mutta ohjaaja Luca Guadagnino ja käsikirjoittaja Nora Garrett esittävät joka tapauksessa muutokset positiivisina asioina. Nuoria opiskelijoita ei esitetä naurettavina heidän vaatiessaan vastauksia tiedekunnalta, kuten elokuvassa Eddington (2025) tehtiin nuorille aktivisteille. Elokuvantekijät kyseenalaistavat kuitenkin ajatuksen yksinkertaisesta mustavalkoisuudesta, jota vastauksilta helposti vaaditaan. Niin Alma kuin Maggie joutuvat käsittelemään muistin elohopeamaista luonnetta ja sitä, miten tämä voi saada uhrit jopa epäilemään muistojaan.

After the Hunt etenee taitavien roolisuoritusten kautta. Julia Roberts ja erityisesti Ayo Ebebiri löytävät askeleensa epävakaalla pinnalla ja saavat luotua hahmoistaan moniselitteisiä ihmisiä. Andrew Garfield on oikealla tavalla lipevän karismaattinen Hankin roolissa ja Michael Stuhlbarg ihastuttaa Alman passiivisaggressiivisena aviomiehenä, joka seuraa tapahtumia kentän reunalta. Vaikka kaikille tarinan henkilöille tarjotaan moninaisia syitä heidän valinnoilleen, hahmot jäävät filosofisiksi malliesimerkeiksi erilaisista lähestymistavoista seksuaaliseen ahdisteluun. Näin ollen elokuvan voi helposti tulkita myös vähättelevän seksuaalisen väkivallan kitkemiseksi tehtyä työtä performatiivisen poseerauksen kustannuksella.

After the Hunt ei tunnu olevan kiinnostunut ihmisistä vaan etiikasta ja ilmiöistä. Kun lähtökohta on tämä, lopputulos jää hieman kylmäksi. Esimerkiksi Challengers (2024) käsitteli oivallisesti isoja kysymyksiä tenniksen henkilökultista ja pelin ympärille kietoutuneista luokka- ja sukupuolikysymyksistä. Challengers tuntui kuitenkin ammentavan aidosta mielenkiinnosta henkilöhahmojaan kohtaan, eikä se ollut kiinnostunut tekemään elokuvasta vain isoa asiakysymystä. After the Huntissa lähtökohta tuntuu olevan toisinpäin. Kenties Luca Guadogninon nopea tahti tehdä elokuvia ei ole jättänyt kunnolla aikaa sanoman terävöittämiseen.