Täydellinen murha valkokangas

Parhaimmillaan jännärit ovat mieltä kutkuttavia katsomiskokemuksia. Kun tarinan jännite on vedetty kireäksi kuin viulunkieli, se saa katsojan seuraamaan valkokankaan tapahtumia herkeämättä. Historian keloille onkin jäänyt monia unohtumattomia ja hiuksia nostattavia jännäreitä aina Hitchcockin klassikoista David Fincherin synkkiin visioihin. Valitettavasti tämäkin lajityyppi kätkee sisälleen huomattavan määrän tusinatuotteita, joiden ansiot ovat jääneet vain takalistoa puuduttavien tuokioiden tarjoamiseen. Jännärien kohdalla pyyhkeen saa heittää kehään, mikäli skenaarioon ei ole onnistuttu sisällyttämään uusia selkäpiitä karmivia koukkuja. Niinpä odotukset eivät voi olla korkealla, kun on innostuttu työstämään uudelleenfilmatisointi jostakin alan klassikosta. Mutta - uudelleenfilmatisointi on trendi-ilmiö Hollywoodissa ja siellä ei häpeillä ronkkia edes Hitchcockin elokuvia. Sylttytehtaan hihnalla vanhan mestarin Dial M For Murder (1954) muuntui mutkattomasti Täydelliseksi murhaksi.

© 1998 Warner Bros.

Steven (Michael Douglas) ja Emily (Gwyneth Paltrow) Taylor ovat rahankankea aviopari. Kylmään ja määräilevään mieheensä kyllästynyt Emily hakee tunteen paloa elämäänsä hyppäämällä rasvatukkaisen taiteilijan, David Shaw’n (Viggo Mortensen), vuoteeseen. Tarkkasilmäiseltä rahamaailman hailta ei siveän vaimon syrjähyppy jää kuitenkaan huomaamatta ja niinpä Steven päättää laitattaa pisteen vaimonsa keimailuille, mutta kaikki ei ole niin mustaa kuin ei valkoistakaan…

Laskelmoitua turhanpäiväisyyttä

Murha lienee ihmisiä mahdollisesti eniten kutkuttava mysteeri ratkaistavaksi, sillä valtaosa jännäreistä nivoutuu tuon henkirikoksen lankojen selvittelyyn. Mahtaako sellaista murhamysteeriota enää löytyä, jota ei olisi valkokankaalla jo puitu ja pohdittu halki, poikki ja pinoon asti? Puolessa välissä kaikki korttinsa paljastavan tarinan ohjakset käsiinsä saaneella, puolen tusinaa toimintapläjäyksiä tehtailleella, Andrew Davisilla ei ole riittänyt kyvykkyyttä saattaa Täydellistä murhaansa roolihahmojen pinnan alle tähyileväksi tiivistunnelmaiseksi trilleriksi. Katsojalle jää seurattavaksi vain huorinteon varjolla pari tuntia ympäriinsä säntäilevän trion kotkotukset.

Persoonallista näkemystä ja todellista aiheensa tutkiskelua Täydellinen murha olisi kaivannut. Estradilla saapastelevat näyttelijät yrittävät parhaansa mukaan tulkita rooliensa ulkokuorien alle tukahdutettuja tuntemuksia ja jännitteitä. Paljoakaan vain ei ole tehtävissä heidänkään taholtaan, kun ohjaaja ei ole tiennyt, miten kameraa tai tarinaa olisi kuljettanut. Kolmiodraaman rippeitä narskuttava juonikuvio ei jaksa havahduttaa muita kuin heikkohermoisimpia säpsähtelijöitä. Toden nimessä mitään mielenkiintoa ei sisälly jäykän draaman ja jännityksen yhtälössä. Muutaman tähtituotannon sulan hattuunsa saanut Kopelsonin tuottajapariskunta on taas tarkoin pikku calculaattoreillaan laskenut, miten dollarikirstua täytetään tuhlaamatta aikaa ja energiaa sisällöllisesti rikkaan ja monipuolisen viihteen tekemiseen.

Douglasin karkelot

Jos tarinaltaan ja ohjaukseltaan ontuvasta Täydellisestä murhasta positiivisia asioita haluaa löytää, niin näyttelijätyö on kohtuullisen laadukasta. Kylmän rahamaakarin rooli istuu hyvin Michael Douglasille puettuun tummaan pukuun. Tunteettomilla kasvoillaan Douglas tulkitsi jo Fincherin The Gamessa (1997) mieleenpainuvan roolin. Tosin Stevenin rooli on tyystin toisinto The Gamesta. Vahvalla roolitulkinnallaan hän jättää Gwyneth Paltrowin ja Viggo Mortensenin statistien osiin. Paltrowlta ja ennen kaikkea Mortensenilta olisi odottanut vieläkin vakuuttavampaa roolityöskentelyä, mutta tyhjiksi kirjoitetuista hahmoistahan on vaikea työstää mitään luonnerooleja.

Tiedä sitten, alkaako jännäreitä uhata inflaatio vai ovatko Hollywoodin kultasormet käyneet liian laiskoiksi uusien skenaarioiden metsästyksessä. Hyviä tarinoita maailmalta kyllä vielä löytyy. Sen osoitti ainakin Fincherin Seitsemän (Se7en, 1995). Jos vertailevalle polulle haluaa lähteä, niin esimerkiksi The Gamella ja Täydellisellä murhalla, jotka molemmat edustavat samaa lajityyppiä, ei ole Michael Douglasia lukuunottamatta mitään yhteistä. The Gamehan oli sentään oikea trilleri.