Wall-E kotikatsomo

Pixarin animaatiostudio on ollut alansa suunnannäyttäjä vuodesta 1995, jolloin ensi-iltansa sai maailman ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty kokopitkä piirroselokuva Toy Story. On kestänyt kuitenkin 13 vuotta ennen kuin tietokoneanimaatio on taiteellisesti yltänyt tasolle, jolla tekninen toteutus palvelee sisältöä eikä päinvastoin. Bittianimaatioiden ulkokohtaisuudessa on voinut havaita vähittäistä murentumista esimerkiksi Rottatouillen (2007) myötä, mutta Wall-E on nykyanimaatioista ensimmäinen, jonka voi vakavasti nostaa Walt Disneyn kultakauden suurten animaatioteosten joukkoon.

Wall-E:ssä on samaa kuvakerronnallista oivaltavuutta ja tarinankerronnan taikaa, joka on pitänyt Lumikin (1937), Pinokkion (1940) ja Dumbon (1941) yli 60 vuoden ajan lajityyppinsä ylittämättöminä mestariteoksina. Wall-E:n ensimmäinen kolmannes on kuvakerronnallisesti erittäin vaikuttava ja erinomainen osoitus, miten lyhytanimaatioista tutut rohkeat ja innovatiivisetkin kerrontakeinot toimivat esimerkillisen hienosti myös pitkässä elokuvassa. Elinkelvottomaksi muuttunutta Maata uutterasti siivoavan Wall-E-robotin ja Maasta elämää etsivän Eva-robotin vaiheita seurataan puhtaasti kertovalla kuvalla ilman repliikkejä ja selittäviä tekstejä kuin parhaissa mykkäkauden elokuvissa konsanaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se on Wall-E:n kirjaimellinen voimavara.

Tarinan ydin on kahden pienen robotin naiivin kauniissa rakkaustarinassa, jota kasvatetaan kuvan kautta läpi elokuvan, sillä robotit eivät puhu muutamaa sanaa enempää. Kaikki kerrotaan ilmein ja elein, jotka pitkästä aikaa on animaatiohahmoissa saatu toimimaan luontevasti. Wall-E ja Eva ovat harvinaisen samaistuttavia hahmoja, joiden inhimilliset nyanssit ovat lapsekkaan viattomia ja siksi välittömän koskettavia, sekä myös aidosti hauskoja. Suuri rakkaustarina syntyy pienistä asioista. Wall-E:n halussa pitää Evaa kädestä kiinni on enemmän tunnetta kuin Hollywoodin romanttisissa elokuvissa viimeisen kymmenen vuoden ajalta yhteensä.

Pienen suuren rakkaustarinan lomassa kuljetetaan sisällölliseltä sanottavaltaan huomattavan painokasta sanomaa ihmisen aikaansaamasta ekokatastrofista ja kuluttamisuskonnon väistämättömistä seurauksista. Saarnaamiseen Wall-E:n tekijät eivät sorru, sillä ekologinen kannanotto tehdään katsojan oman havainnoinnin ja ajattelun kautta. Toivo ja usko paremman huomisen luomisesta ovat myös syvästi läsnä.

Temaattisesti Wall-E onkin ennen kaikkea tieteiselokuva, joka onnistuu moninaisen sisältönsä käsittelyssä monia genren viime vuosien edustajia paremmin. Keinotekoisen elämän ja humaaniuden pohdinnoissa on tieteiselokuvassa oltu viimeksi yhtä kiinnostavilla poluilla A.I. - Tekoälyn (2001) aikoihin.

Wall-E:n maailma on luotu pitkälti tieteisgenren ehdoilla, ja täysin tarkoituksellisesti. Scifin tunnetuista elementeistä on luotu oma ja toimiva kuvastonsa eikä mitään viime aikojen animaatioille tyypillistä intertekstuaalista trippailua muihin elokuviin. Niin kuvalliset kuin sisällöllisetkin viittaukset taiteenlajinsa sisällä ovat parhaimmillaan silloin, kun ne eivät ole alleviivatun ilmeisiä vaan katsojalleen lähes tiedostamattomia elämyksiä.

Kahden levyn dvd-painos on kuorrutettu runsaalla lisämateriaalilla. Kahden lyhytanimaation lisäksi puolitoistatuntinen dokumentti Pixarin historiasta on tutustumisen arvoinen. Dvd:n monikanavaääni on myös esimerkillisen hyvin tasapainossa eikä kuvanlaadussa ole moittimista. Vaikuttava animaatio pääseekin parhaiten oikeuksiinsa isolla laajakuvalla.