Vaikuttava tieteisdraama on lajinsa klassikoita

Robert Wisen ohjaama Uhkavaatimus Maalle on Don Siegelin Invasion of the Body Snatchersin (1956) kanssa tunnustetuimpia 1950-luvun tieteiselokuvan klassikoita. Vaikka tieteiselokuvaksi laskettavia teoksia on tehty jo mykkäkaudesta lähtien - mistä tunnetuin esimerkki on Fritz Langin Metropolis (1927) - niin lajityyppi alkoi vakiintua vasta 1950-luvulle tultaessa. Tieteistarinat olivat jo pitkään olleet suosittuja sarjakuvissa ja lukemistoissa, ja kun UFO-havainnot alkoivat yleistyä ja saada tilaa julkisuudessa, aiheesta kiinnostuivat myös Hollywoodin elokuvastudiot, jotka alkoivat tehdä tieteisnovellien filmatisointeja b-tuotantoinaan.

Useimpien elokuvien yhteinen nimittäjä oli Maan ulkopuolinen uhka, joka vainosi ihmisiä ja koko ihmiskuntaa. Teeman käsittelyssä on nähty myös piilotettua yhteiskuntakritiikkiä, sillä 1950-luvun alun Yhdysvalloissa harjoitettiin senaattori Joseph McCarthyn johdolla kommunistivainoja ja ajan tieteiselokuvien onkin tulkittu kritisoivan silloista Yhdysvaltojen sisäpoliittista tilannetta.

Uhkavaatimus MaalleUhkavaatimus Maalle oli yksi ensimmäisiä muukalaisuhkaa käsitelleitä tieteiselokuvia. Sen erotti aikalaisistaan ja lukuisista seuraajistaan muukalaisen näkeminen myönteisessä valossa. Ihmismuodon ottanut Klaatu saapuu Gort-robotin kanssa Maahan auttaakseen ja opastaakseen ihmisiä, ei tuhotakseen heitä. Klaatu saa kuitenkin epäilevän vastaanoton eikä hänen toivomukseensa päästä puhumaan yhteisesti kaikkien maiden johtajille suostuta. Klaatu pakenee viranomaisilta jalkautuakseen ihmisten keskuuteen, jotta voisi tutustua tarkemmin itselleen vieraaseen lajiin ja tämän käyttäytymiseen.

Elokuvan tekemät havainnot ihmisen luonteesta hylätä oma itsenäinen ajattelunsa ja ajautua median luoman massahysterian vietäviksi ovat edelleen pysäyttäviä ja ajankohtaisia. Ilmeisin sisällöllinen sanoma kritisoi ihmisten väkivaltaista luonnetta ja tapaa ratkaista asioita sotien avulla, mikä ei ole soveliasta kehittyneelle sivilisaatiolle. Vaikka Klaatun kärsivällisyys joutuukin ihmisten suhteen koetukselle eikä hänen uskonsa ihmiskunnan kykyyn muuttua ole vahva, tieteen opastamalle kehitykselle ja muutokselle annetaan kuitenkin toivoa, mikä on leimallista juuri tieteiselokuville. Kun epäkohdat on huomioitu, toivolle annetaan mahdollisuus ja lopullinen ratkaisu jätetään avoimeksi.

Varsinkin myöhemmille tieteiselokuville tyypillinen vertauskuvallisuus on vahvasti läsnä myös Uhkavaatimus Maalle -elokuvassa. Kommunistivainojen kritiikin lisäksi Klaatu on tulkittu Kristus-allegoriaksi vaikka elokuvantekijät ovat itse kieltäneet olleensa siitä tietoisia. Klaatun messiaanisuus ja lopullisen tuomarin rooli ovat kuitenkin ilmeisen selviä tulkintoja ja laajentavat elokuvan sisällön merkityspotentiaaleja entisestään.

Uhkavaatimus MaalleUhkavaatimusta Maalle voisi pitää ennen kaikkea käsikirjoittajansa Edmund Northin elokuvana. Vaikka tarinan taustalla on Harry Batesin novelli, Northin käsikirjoitus on suhteellisen itsenäinen teos. Ohjaaja Robert Wisekin tuli projektiin mukaan vasta käsikirjoituksen valmistuttua. Wisen panos on kuitenkin merkittävä varsinkin elokuvan kuvallisessa kerronnassa. Vaikka Wise nykyään muistetaan ehkä parhaiten suosituista musikaalifilmatisoinneistaan West Side Story (1961) ja Sound of Music (1965), teki hän pitkän uransa aikana hyvinkin erilaisia elokuvia. 1940-luvulla Wise ohjasi useampia film noir -dekkareita, joiden vaikutus ja visuaalinen tyyli näkyvät selkeästi myös Uhkavaatimus Maalle -elokuvassa valojen ja varjojen vaikuttavana käyttönä.

Tuhon uhkakuvilla maalailun sijaan Uhkavaatimus Maalle on enemmänkin ihmistä ja ihmisen käyttäytymistä tuntemattoman edessä tutkiva tieteisdraama. Elokuvan kysymyksenasettelut ja huomiot ovat poikkeuksellisen kiinnostavia ja hyvin aikaa kestäneitä. Vaikka elokuvan tehosteet saattavat nykykatsojan silmiin olla huvittavia, teoksen sisältö vetää edelleen vakavaksi.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 4 henkilöä



Lue myös