Things We Lost in The Fire kotikatsomo

Muun muassa Häiden jälkeen -elokuvan ohjannut tanskalainen Susanne Bier on ensitöikseen Hollywoodissa ohjannut pienimuotoisen ja traagisen tarinan menetyksestä ja surusta. Hienoilla näyttelijöillä varustettu Things We Lost in the Fire onnistuu koskettamaan pääasiassa eleettömän kuvauksen ja hienojen näyttelijäsuoritusten ansiosta. Silti lopputulos on surullisella tavalla mitäänsanomaton, eikä jätä suurtakaan muistijälkeä.

Traagisen murhan seurauksena miehensä Brianin (David Duchovny) menettänyt Audrey (Halle Berry) kutsuu miehen heroiiniriippuvuudesta kärsivän ystävän Jerryn (Benicio del Toro) asumaan kotiinsa. Kaikkia ennakkoluuloja vastaan Jerry auttaa Audreyta ja perheen kahta lasta toipumaan aviomiehen ja isän menetyksestä samalla, kun käsittelee itse ystävänsä menettämistä ja taistelee riippuvuuttaan vastaan.

Audrey ei koskaan ymmärtänyt miehensä ystävyyttä addikti-Jerryyn ja jopa vihasi tätä, mutta Brianin kuoleman jälkeen suru yhdistää kaksikon ja auttaa heitä ymmärtämään toisiaan paremmin. Elokuva haluaakin kertoa, että ihmisen todellinen karva paljastuu surun hetkellä.

Suru tuodaan esiin pitkinä, rauhallisina kohtauksina ja toisaalta lähikuvina, ja vaikeassa tehtävässä erityisesti Benicio del Toro, mutta myös Halle Berry onnistuvat erinomaisesti. Naapurinmies Howard (John Carroll Lynch) muistuttaa jotenkin olemuksellaan, että ihmisiä tässä kaikki vain ollaan. Liikaan paatokseenkaan ei elokuvassa sorruta eikä loppuratkaisusta löydy valmiita avaimia onneen, vaan se antaa roolihahmoille toivon kipinän, josta jokaisen on itse ponnistettava eteenpäin.

Aikatasoilta toiselle hyppiminen sekoittaa kuitenkin elokuvan alussa tarinaa, mutta avaa samalla Brianin persoonaa paremmin. Miehen pyhimysmäisestä olemuksesta jää jokseenkin paha jälkimaku. Esikoiskäsikirjoittaja Allan Loebin piikkiin voi kenties laittaa sen, että alkuosan jälkeen tarinan kehittyminen hiipuu ja tapahtumat vain lipuvat eteenpäin. Useista elokuvan teemoista, kuten Brianin murhasta ja Jerryn addiktiosta, jää vain pintapuolinen vaikutelma, eikä niiden suurempia merkityksiä juurikaan pohdita.

Extroista löytyy mielenkiintoinen keskusteludokumentti, jossa muun muassa ohjaaja Susanne Bier ja tuottajana ollut Sam Mendes kertovat elokuvanteosta.