Keskinkertainen lopun ajan keitos

Jos Bird Box olisi viiltävä vertauskuva nykyhetken televisioviihteestä, jota on vaikea katsoa laittamatta hampaita väärin päin suuhun ja alkaa syödä omaa päätään, niin tykkäisin elokuvasta piirun verran enemmän. Näin ei taida kuitenkaan olla asian laita.

Bird BoxMutta kaikki kansahan ei voi olla väärässä, sillä heti ensimmäisellä viikolla Bird Boxista tuli Netflixin katsotuin elokuva, muistaakseni lähes 50 miljoonaa katsojaa. Kaikki kansa päti myös ripeässä kekseliäisyydessään, sillä samointein alkoi sosiaalisessa mediassa levitä #BirdBoxChallenge, johon osallistutaan tekemällä jänniä juttuja silmät peitettyinä. Tämä tosin ei ole mikään uutuustemppu niille, jotka joutuvat käyttämään Helsingin metroa, jossa silmät joutuu tuon tuostakin sulkemaan, jos ei halua liikoja traumoja avarasta ihmisluonnosta.

Bird Box kertoo tyypillisen post-apokalyptisen tarinan, jonka alkusoitto kerrotaan takautumilla. Jäin miettimään, että olisiko suoraviivainen, kronologinen kerronta ollut paljonkin toimivampi. Ihmiset alkavat kohdata näkyjä, jotka tekevät käyttäytymisestä tehokkaan itsetuhoista. Siksi Sandra Bullockin äitihahmo aloittaa vaivalloisen reissun kahden lapsen kanssa jokaisen silmät peitettyinä.

Bird BoxKauhuscifinä elokuva ei ole missään tapauksessa huono, sillä on hetkensä ja hyvät näyttelijät. En ole kirjaa lukenut, mutta elokuvan tarina falskaa. Hyytävästä tilanteesta huolimatta kunnon jännitteet puuttuvat, jolloin eniten sormi heristyy käsikirjoitukselle ja takautumiin rakentuvalle kerronnalle. Ainekset ovat kumminkin sen verran karmivat, että tylsyyden tunkiolta vältytään. Olisin mielelläni nähnyt, että jos ihmiskunnan tuhon tarinaa ylimaallisen voiman ohjaamana olisi rakennettu enemmällä maltilla ja kunnolla keskitytty itsemurha-aallon alkuhetkiin, oltaisiin voitu olla aidon karmaisevuuden hyytävässä sylissä. Nyt siitä saadaan vain muutamia pistoja.

* *
Arvostelukäytännöt