The Patriot kotikatsomo

Amerikan vapaussodasta saisi nykyaikana varmaan hienon, vakuuttavan ja näyttävän elokuvan. The Patriot on toki näyttävä elokuva, mutta mitään hienoa ja vakavaa siinä ei ole. Patriot on kaksi ja puolituntinen junttapuuro, jossa amerikkalaiset sohivat vapauden käsitteellään niin holtittomasti, että oksennuspusseille olisi ollut tarvetta.

Rainan ritariksi on valjastettu Mel Gibson, jonka esittämä patriootti Benjamin Martin ajautuu sotimaan vastoin perheensuojelullisia periaatteitaan. Vanha taistelusankari ryydittää rapakoissa omaa sissijoukkoaan pahoja Englannin punatakkeja vastaan. Otsat kiillotettuina ja rinta rottingilla juostaan ja tapellaan hyvän asian puolesta. Amerikkalaiset eivät ilmeisesti pysty suodattamaan mitään historiaa, edes omaansa, ilman koston oikeutuksella ratsastavaa sankaria. Viimeisellekin tantereelle sankari koikkelehtii heiluttamaan kuolleen poikansa kokoon harsimaa tähtilippua piittaamatta pätkääkään niistä periaatteistaan, joista pari minuuttia sitten vielä itse paasasi. Näin paksua kusta ei uskoisi onnistuneesti juotettavan edes purukumikansalle.

Patriot on ikävä osoitus Mel Gibsonin dementoituneesta tyylitajusta. Ei uskoisi aikamme yhden maskuliinisimman miessankarin päätyvän amerikanhapatusten kirkasotsaksi. Kun huuliveikkopoliisin maineella ei lisäkatsojia enää tippunut, niin on hyvä siirtyä pällistelemään maailmanpoliisin kasvukipujen keskelle. Kuka onkaan parempi antamaan kasvot Amerikan vapaustaistelulle kuin australialaistunut jenkki. Entistäkin kornimmaksi tähtilipun heiluttelun tekee se, että päätirehtöörinä on hyörinyt saksalainen ohjaaja Roland Emmerich, jolle tosin suurkansakunnan henkselien paukuttelu on jo tuttua puuhaa.

Ylipitkäksi venytetyssä teelmyksessä on luvattoman paljon turhaa sohlaamista ja puisevia suvantojaksoja. Lopullisesti pannukakun pohjaan polttaa 1700-luvun taisteluiden tuoksinassa vetistellyt suvaitsevaisuus- ja tasa-arvolöpinät, jotka enemmänkin toivat mieleen viime vuosien maljapuheet poliittisten salonkien kuuroille korville. Tuskin tuliluikkujen latauksen ohessa on tasapuolista ihmisyyttä filosofioitu, kun arkipäivän suvaitsevaisuus loistaa poissaolollaan vielä uuden vuosituhannenkin yhteiskunnassa.

Sota on Patriotissa kuitenkin kaunista, kun värikkäisiin kostyymeihin sonnustautuneet ukkelit marssivat ruohokentillä tarkkaa koreografiaa noudattaen ja toisiaan muutaman metrin etäisyydeltä ampuen. Kanuunat jylisevät ja John Williamsin viulut vinkuvat ja torvet törähtelevät Patriotissa oikein komeasti. Dvd:n oiva tekninen taso tarjoaa sisällöltään sylttyä olevan elokuvan katsojalle kuitenkin hienoa audiovisuaalista elämystä. Lisukemateriaalit ovat dvd:llä myös kohdallaan ja muutamat poistetut kohtaukset jopa syventävät tiettyjä tarinan nyansseja. Patriotin dvd-katselu on kuin söisi tavallisen hampurilaisen megahampurilaisena.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); special features: kommenttiraita, erikoistehostekooste, dokumentit "True Patriot’s" (10 min) ja "The Art of War" (10 min), valokuvagalleria, storyboard-vertailuja, trailereita, poistettuja kohtauksia ja filmografioita.