The Crazies kotikatsomo

George R. Romeron vuonna 1973 ohjaama kuumeinen kauhuskenaario The Crazies kuvasi hallituksen auttamattoman huonoa valmiuskykyä reagoida itse aiheuttamaansa uhkaan. Bioase oli päässyt tahattomasti leviämään ja teki pikkukylän asukkaista hulluja. Todellisia hulluja olivat kuitenkin valkohaalariset kaasunaamarisotilaat, jotka tulivat paikalle ratkaisemaan aiheuttamaansa ongelmaa.

Breck Eisner on tarttunut lähes 40 vuotta myöhemmin samaan aiheeseen ja rakentanut sen ympärille modernin kauhujännärin. Romerolla näkökulma vaihteli kyläläisten ja hallituksen välillä korostaen tilanteen kaoottista luonnetta. Eisnerilla näkökulma on yksinomaan pikkukylän sheriffin, joka yrittää säilyä painajaisen keskellä hengissä raskaana olevan lääkärivaimon ja apulaissheriffin avustuksella.

Eisner on laittanut uusiksi myös koko hulluuden käsitteen. Nyt hulluja ovat nimenomaan bioaseesta sairastuneet, jotka käyvät pääkolmikon päälle säpsäyttävien tehosteiden voimalla. Hallituksen kaasunaamarijoukot puolestaan osoitetaan terveiksi perusjampoiksi kohtauksessa, joka on tuttu amerikkalaisista sotaelokuvista. Kun anonyymin sotilaan naamion alle päästään yhdessä kohtauksessa kurkistamaan, paljastuu sieltä pelokas ja viattomuuttaan vakuutteleva nuori poika.

Kauhujännäriksi elokuvassa on aivan liikaa psykologisoivaa draamaa, joka syö vauhdikkuutta ja sujuvuutta. Asetelma on uskottavan henkilöpsykologian rakentamisen kannalta aivan liian haastava. Teknisesti elokuvan kerronta rullaa kuitenkin kohtalaisen hyvin, eikä helppoa säikyttelyä viljellä liikaa.

Myös roolistus on kohdallaan. Sheriffiä näytelevän Timothy Olyphantin tv-näyttelijämäinen, hieman anonyymi olemus tarjoaa katsojalle mahdollisuuden samaistua. Samoin muun muassa Controlissa (2007) Joy Divisionin basisti Hookya näytellyt Joe Anderson tekee kelpo suorituksen lojaalina apulaissheriffinä.

The Crazies noudattaa oppikirjamaisella tavalla uudelleenlämmitelyjen estetiikkaa. Turvallinen ja teknisesti varmalla otteella toteutettu elokuva onnistuu olemaan lähes kaikilta osin Romeron alkuperäisen teoksen vastakohta. Niin hyvässä kuin pahassa.