Kissankultaa

Eureka kertoo tarinan pakkomielteisestä kullankaivajasta Jack McCannista (Gene Hackman), joka rymyttyään erämaissa 15 vuotta löytää vihdoin kultaa. Jackista tulee yksi maailman rikkaimmista miehistä ja hän vetäytyy paratiisisaarelle seuranaan perhe, jota Jack kohtelee omaisuutenaan. Ahneella on kuitenkin ruskea loppu, kun Jack lopussa grillataan elävältä. Tarinan väitetään perustuvan Sir Harry Oakesin ”hirvittävään kohtaloon”. Jos näin on, ei käy kyllä yhtään sääliksi, sen verran öykkäri Jack elokuvassa on.

EurekaOlen aina pitänyt elokuvista, jotka perustuvat tositapahtumiin. Tietenkin se auttaa, että tarina on alun perin koskettava, uskomaton ja mielenkiintoinen, ja että se on kerrottu hyvin ja jouhevasti. Nicolas Roegin ohjaama Eureka perustuu mahdolliseen tositarinaan mutta ei muutoin täytä edellä mainittuja kriteerejä. Kerronta onnahtelee ja rönsyilee pahemman kerran, eikä epätasaiseen tarinaan saada missään vaiheessa syvyyttä tai koskettavuutta, uskottavuudesta puhumattakaan. Varsinkin se häiritsee, että elokuvan päähenkilö Jack McCann jää etäiseksi. Hänen ainoana motiivinaan tuntuu olevan sammumaton ahneus ja omistamisen halu. Mitä mielenkiintoista siinä on?

Dvd-julkaisujen kansitekstit ovat aina yhtä informatiivisia ja viihdyttäviä. Voin allekirjoittaa sen, että ”Gene Hackman on loistava”, senhän toki kaikki tiesivät, mutta siitä voi jo olla eri mieltä, olivatko Rutger Hauer, Theresa Russell, Joe Pesci ja Mickey Rourke ”konkareiden joukko” jo vuonna 1983. Hyviä näyttelijöitä, koko konkarijoukko, mutta eivät hekään tätä elokuvaa pysty pelastamaan. Ja vaikka elokuva on draamaa, niin toimintagenre on tässä yhteydessä jo rikollisen harhaanjohtava lupaus. Joku Van Damme -elokuvien ystävä vielä suuttuu, kun vahingossa vuokraa tämän ”action-pätkän”.

EurekaNicolas Roeg on ohjannut harvakseen ja vaikka uralle mahtuukin muutamia loistavia elokuvia, kuten Kauhun kierre (1973), on jälki usein ollut melko vaihtelevaa. Eurekan kohdalla on haistavinaan kulissien takaiset ongelmat elokuvaa tehtäessä, ja tuntuu vähän siltä, että ohjaaja on joutunut tekemään liian monia kompromisseja, eikä lopputulos ole varmastikaan ollut mieleen kenellekään. Eureka onkin kuin liian pieneen tilaan ahdettu minisarja, josta olisi pitänyt tehdä upea kuuden tunnin versio.

Kyllä Eurekalla silti puolensa on. Alku on erittäin lupaava ja lumisten maisemien kuvaus on sadunomaisen upeaa. Elokuvassa on niin nimekäs näyttelijäkaarti, että heidän takiaan elokuvan voi mainiosti katsoa ainakin kerran läpi. Loppupuolella nähtävä oikeussalidraama, jossa Rutger Hauer ja Theresa Russell alkavat rikoksen selvittelyn sijasta pöyhiä parisuhdettaan on lajissaan jo niin korni, että alkaa epäillä koko elokuvan olevankin jonkinlainen ironinen kannanotto draamagenreä kohtaan.

Eureka on yksi niitä liikaa paisuneita pömpöösejä suurelokuvia, joista piti tulla uusi Tuulen viemää, mutta tulikin pannukakku. Kaiken kaikkiaan omituinen katseluelämys.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä

tle=none"/>
Film trailers by Filmtrailer.com