Sahara valkokangas

Oheisilla sanoilla tämä seikkailukirjailija-merentutkija Clive Cusslerin 30 vuotta sitten luoma hahmo voisi ainakin maineensa ja keksijälleen rahasampona toimimisen suhteen hyvinkin esitellä itsensä, erään toisen populaarikulttuuri-ikonin tapaan. Pittin ja hänen uskollisen apulaisensa Al Giordinon toinen toistaan huimemmat seikkailut ovat kuitenkin jääneet paljolti Hollywoodin mielenkiinnottomuuden kohteiksi tähän asti. Edellinen filmatosoitu Pitt-seikkailu, vuoden 1980 Nostakaa Titanic, ei myöskään ollut kovin kummoinen tuntemattomine päänäyttelijöineen ja raskaine käsikirjoituksineen. Mutta nyt tilanne parantuu kerta heitolla. Sahara on aivotonta seikkailutoimintaa parhaimmillaan ja siinä genressä aivan huippuluokkaa -kunhan muistaa jättää logiikan ja järjenkäytön teatterin ovelle.

Pitt (Matthew McConaughey, joka lienee ainakin jossain määrin esittänyt itseään elokuvassa kaikkine hipinomaisine velmuiluineen) löytää muinaisen, Yhdysvaltain sisällissodan hävinneen osapuolen lyömän kolikon, jonka jäljet johtavat Länsi-Afrikkaan. Samoista maisemista paljastuu äärimmäisen ympäristökatastrofin uhka, jota sankarimme kaverinsa Alin (Steve Zahn) kanssa joutuu selvittämään, samalla, kun huolehtii tohtori Eva Rojasista (Penélope Cruz), joka on suorittamassa omia tutkimuksiaan. Luvassa on vauhdikasta menoa, hurttia mieshuumoria ja sattumusten kautta tuloksellista työtä.

On päivänselvää, ettei Sahara ole mikään amerikkalaisen elokuvan mestariteos, mutta omassa ylempänä kuvatussa lajissaan se on mitä viihdyttävintä antia, jota katsoo teatterissa miellyttävästi rentoutuen. Takaa-ajot ja pölyinen maisema seuraavat toisiaan samalla, kun Pittin rento olemus ja hänen velikultainen dialoginsa Giordinon ja miesten pomoa ex-amiraali Sandeckeriä upeasti esittävän William H. Macyn välillä tarjoaa aina sopivissa kohdin hauskan komediaosuuden.

Sahara ei menestynyt Yhdysvalloissa mitenkään erityisesti eikä ole tiedossa, että Pitt-saaga jatkuisi lähitulevaisuudessa. Lisäksi kirjailija Cussler haastoi tuotantoyhtiön oikeuteen liiallisesta vapaudesta käsikirjoituksen suhteen ja voitti. Nämä vastoinkäymiset eivät kuitenkaan muuta sitä, että Sahara on kesän tyylikkäin Suomen kankailla esitetty suurelokuva, jonka valoisa toimintaympäristö ja positiivinen ote jättävät varjoonsa eräät muut paljon synkemmissä tunnelmissa tapahtuvat spektaakkelit.