Star Wars Episodi 2: Kloonien hyökkäys kotikatsomo

Ennen Kloonien hyökkäyksen näkemistä tulee väkisinkin mieleen tähän mennessä kaikissa Star Wars -elokuvissa käyttetty repliikki: "I have a bad feeling about this", mutta eipä tämä ainakaan Pahan uhkaa pahemmaksi jäänyt. Tämän kokonaan digitaalisesti kuvatun elokuvan vahvuus on henkeäsalpaava visuaalisuus. Maisemat vaihtelevat eleettömistä avaruuskuvista Italian vehreään maaseutuun ja futuristisesta kaupunkinäkymästä karuun aavikkoon. Mutta valitettavasti juoni ja näytteleminen kärsivät pahasti huiman visuaalisuuden kustannuksella.

Kloonien hyökkäyksen sotkuinen juoni lähtee käyntiin, kun kymmenen vuotta Episodi I:n tapahtumien jälkeen omapäisemmäksi yltynyt Anakin Skywalker alkaa liehitellä senaattoriksi ryhtynyttä Padmé Amidalaa. Tällä välin Obi-Wan Kenobi on etsivän puuhissa saadakseen selvyyden separatistien tekemästä murhayrityksestä, mikä johtaa hänet salaisen klooniarmeijan luo. Juoni ei tahdo oikein pysyä kasassa, kun siihen on ängetty liian paljon kaikkea. Valomiekkataistelujen ja joukkorymistysten lisäksi löytyy romantiikkaa, draamaa, politiikkaa, huumoria, melkein mitä tahansa.

George Lucas on melkoinen visionääri, mutta vaikuttaa siltä, että tekniikka menee ihmisten edelle elokuvan toteutuksessa. Hayden Christensenin valitsemista Anakin Skywalkerin rooliin ei voi kuin ihmetellä. Miten ihmeessä tuollaisesta hormonihäiriöissään oikuttelevasta teinipoitsusta voi tulla Darth Vader? Anakinin James Dean -mulkaisut eivät aivan vakuuttaneet. Mutta toisaalta, mitäpä muutakaan olisi voinut odottaa Episodi I:n pikkuvanhasta riiviöstä.

Kloonien hyökkäys korostaa yllättävän paljon Anakinin ja Padmén rakkaustarinaa. Ja suurempi yllätys on se, että se tuntuu elokuvassa varsin mielekkäältä. He ei vain suinpäin perustelematta rakastu, vaan Padmé ainakin yrittää pitää järkensä päässä nuoren Anakinin menettäessä kontrolliaan. Tämä kielletty rakkaus arvostetun naisen ja nuoren ritarin välillä tuo eittämättä mieleen keskiaikaisen ritariromantiikan, jonka puolesta puhuu niin Anakinin kosiskelutyyli kuin Padmén renessanssia löyhästi jäljittelevä pukeutuminenkin.

Kloonien hyökkäyksessä on onneksi eräitä Pimeän uhan virheitä korjattu, sillä kakkahuumori oli heitetty ansaitusti roskiin ja lisäksi tämä on perin amerikkalaisesti sanottuna poliittisesti korrektimpi. Jar Jar Binksin hahmoa ei koeta enää niin halveeraavana, kun roolia on typistetty ja Jar Jar on noussut arvostettuun asemaan. Padmélla sitä vastoin on aktiivisempi rooli. Toisaalta vieläkin sopii ihmetellä, että miksi kaikki hehkuvaa fallosta heiluttelevat jedi-ritarit ovat poikia ja jengin ainut tyttö saa tyytyä ammuskelemaan hiustenkuivaajalla napa paljaana.

Aivan samoin kuin itse elokuvassa on mahdollisimman paljon kaikkea, löytyy myös dvd:ltä ylettömästi katsottavaa peräti kuuden tunnin verran. Dokumentteja löytyy useita ja suurin osa niistä kertoo elokuvan teknisestä toteutuksesta. Poistettuja kohtauksia on kahdeksan ja niistä löytyy runsaasti dialogeja. Jos ei ihan kaikkia jaksa ja ehdi selailla, kannattaa tutkailla, mitä löytyy nimikkeen "Web documentaries" alta. Poistetuista kohtauksista kohtaukset 5 ja 6, jotka sijoittuvat Padmén vanhempien kotiin, ovat sangen kiinnostavia. Erityisen ilahduttava oli "R2-D2: Beneath the Dome", mikä löytyy Dex’s Kitchenistä.