40 päivää ja 40 yötä kotikatsomo

Seksin käsitteleminen nuorten elokuvissa aiheuttaa ilmeisesti paljon päänvaivaa Hollywoodin ideahautomoissa. Mistä löytää tuore näkökulma nuorten mieliä kaihertavaan aiheeseen? Kun American Pie hauskuutti piirakkaan kohdistuvalla seksin simulaatiolla, keskittyy 40 päivää ja 40 yötä seksin ylitarjonnan aiheuttamiin pulmiin. Elokuvan tekijöitä ei voi syyttää yrityksen puutteesta, vaikka ongelmaksi osoittautuukin se, että perusidea naurattaa vain noin puolitoista minuuttia sen koko puolentoista tunnin sijasta. Jos sitäkään. Raina yrittää väen väkisin hyödyntää kaiken miehisiin perversioihin ja fetisseihin liittyvän "hauskan", joten luvassa on tuutin täydeltä koomisuutta tavoittelevia iskuyrityksiä, lesbosuudelmia sekä itsetyydytysproblematiikkaa.

Matt (Josh Hartnett) taistelee entisen tyttöystävänsä varjoa vastaan runsaan irtoseksin keinoin, mutta poikaparka huomaa järkensä hämärtyvän ja ongelmiensa patoutuvan sydäntä riipaisevan kaipuun seurauksena. Lopulta hän päättää antaa pastoriveljelleen selibaattilupauksen: 40 päivää ja yötä ilman minkään muotoista seksiä. Mattin kaltaisen casanovan on vaikea edes pitää halukkaat partneriehdokkaat loitolla, puhumattakaan siitä, että työkaverit avaavat nettiin vedonlyöntisivun miekkosen pään menoksi. Kun tähän lisätään vielä pesulasta löytyvä ihanainen Erica (Shannyn Sossamon), kavereiden provosointi ja piinaava seksinnälkä, on nuoren miehen traaginen odysseia valmis.

Enimmäkseen amerikkalaisia mallisotilaita (elokuvissa Isku Mogadishuun ja Pearl Harbor) tulkinnut Hartnett joutuu kovan paikan eten puutteessa elävänä urhona. Silmäpusseineen ja tapittavine katseineen hän on yhtä uskottava kuin teatterikorkean pääsykokeista poispotkittu harrastelija - väkinäisempää suoritusta saa hakea. Ritarin tarinasta esiin ponnahtaneen Sossamonin tehtävä on jälleen ensisijaisesti sulostuttaa ruutua. Hudson Hawkin ja Airheadsin kaltaista huttuleffaa ohjanneen Michael Lehmannin ainoaksi ansioksi voi laskea lähes kaikkien mahdollisten seksiin viittaavien eleiden, aiheiden ja esineiden kuvaamisen. Kaiketi sen pitäisi leffayhtiön laskimien mukaan vedota kiimaiseen teiniyleisöön. Ei voi kuin ihmetellä tällaista väsymätöntä roskan tuottamisen tarmoa.