Shirley kotikatsomo

Amerikkalaisen kirjailija Shirley Hardie Jacksonin (1916–1965) teoksia arvostetaan nykyään. Mutta entä tekijää niiden taustalla, jonka kauhunkuvastoa ja terävää kielenkäyttöä aikanaan pelättiin sekä hyljeksittiin? Josephine Deckerin elämäkertaelokuvaksi naamioidussa Shirleyssa (2020) katsotaan kirjailijan 1950-lukulaisen kotirouvan muottiin sopimatonta elämää ja sen pimeiden puolien inspiroimien teosten luomisprosessia.

Nuoripari Rose (Odessa Young) ja Fred Nemser (Logan Lerman) saapuvat Benningtoniin professori Stanley Hymanin (Michael Stuhlbarg) kutsumana. Stanley pyytää Rosea auttamaan hänen ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää kuuluisaa kirjailijavaimoaan Shirley Jacksonia (Elisabeth Moss). Shirleyn alkaessa viettää yhä enemmän aikaa Rosen kanssa hän muuttaa nuoren naisen mielessään tulevan kirjansa Hangsamanin (1951) päähenkilöksi, Benington Collegen kampukselta kadonneeksi opiskelijatytöksi.

Moss tuo kirjailijan rooliin ulkoisen olemuksen lisäksi jo The Invisible Man (2020) elokuvassa välittämänsä paranoiantunteen ja mielen järkkymisen. Rooli vaatii taiteilijan perinteisen luomistuskan lisäksi myös paljon laaja-alaisempaa ailahtelevien tunteiden repertuaarin ilmaisua. Nyanssien suvereeni hallinta on ilmeinen elokuvan viimeisiin kuuluvassa otoksessa, joka keskittyy usean minuutin ajan pelkästään Mossin kasvoihin.

Kokeellisemmista indie-elokuvistaan tunnetun Josephine Deckerin auteurin ote näkyy iholle tuleviin lähikuviin luottavassa kuvauksessa, jotka luovat yhdessä äänimaailman kanssa utuisen goottilaiskauhua henkivän maailman, jota Shirley ja kirjojen henkilöt kansoittavat. Kauhun ilmapiiriä luodaan näyttelijäohjauksella kiristyvien tunteiden lisäksi jousimusiikin avulla.

Mystiikkaa ja Hangsaman -romaanin elementtejä hyödyntävä elokuva välttää täysin realistista kuvausta Shirleyn elämästä hänen lapsensa puuttuessa tarinasta kokonaan. Decker ja tuottajana toimiva Moss hakevat enemmän kirjailijan tunnetilaa ja hänen räväköitä ilmaisumuotoja, joiden sovittamisessa fiktiivisen tarinan osaksi onnistutaan hyvin.

Näkökulma pysyy Mossin ja Youngin näyttelijäntyön avulla Shirleyn ja tämän teoksia ihailevan nuoren Rosen välille hiljalleen rakentuvassa suhteessa sekä naisten yhteiskunnallisesti haavoittuvaisen aseman tarkastelussa. Shirleyn kirjoitusten kautta haetaan yhtymäkohtia niiden syntykontekstin ja vielä nykypäiväkin amerikkalaiskampusten naisiin kohdistuvaan seksuaalisenväkivallan ja rikosten uhkaan. Naisia lähellä olevan kuoleman kiehtovuus myös ajaa heitä Shirleyn makaaberien teosten pariin tehden niistä entisestään vaikuttavampia.

Miesvaltaisen akateemisen maailman epäkohdat tiivistyvät Stanleyn, osassaan täydellinen kirjallisuutta siteeraava Stuhlbarg, sekä Fredin hahmoihin, jotka jätetään elokuvan näkökulman reunoille. Kautta linjan onnistuneilla näyttelijävalinnoilla elokuva myös yhdistetään Shirleyn tunnetuimpiin teoksiin pohjautuvaan The Haunting of Hill House (2018) -sarjaan Victoria Pedrettin hiipiessä tapahtumien taustalla.

Yhden asunnon sisälle tiivistyvät kahden luovan pariskunnan väliset valtasuhteet muistuttavat Mother! (2017) elokuvasta kuitenkin ilman raskasta metaforien painolastia ja väkivallalla (paitsi henkisellä) mässäilyä. Erityisesti Shirleyn ja Stanleyn suhteen tasoja on kiehtova seurata. Myös 1950-luvun pintapuolisen siveellisyyden piilosta purkautuva seksuaalisuus ja sukupuolirooleista vapautuminen muodostuvat keskeisiksi teemoiksi.

Shirley ei edusta perinteisintä taiteilijaelämäkertaelokuvaa vaan tulee iholle ja hiipii päähenkilöidensä paranoian täyttämiin mieliin. Pinnalle nousevat naisten henkisen ja fyysisen väkivallan kokemukset, josta he yrittävät pyristellä irti, Shirley kirjoittamaan päästäkseen ja Rosie vapautuakseen aviomiehensä myötäilystä. Kiehtovien teemojensa käsittelyssä Deckerin elokuva onnistuu eikä tarjoa helppoja vastauksia.

Shirley on katsottavissa myös osana Season Film Festivalin ohjelmistoa 5.–9.5.2021.