Without Remorse kotikatsomo

Aleppoon suuntautuvan amerikkalaisten meri-, ilma- ja maaerikoisjoukon epäonnisen pelastusoperaation tiimellyksessä muutamat tataarit menettävät henkensä. Moskovassa ei liiemmin ilahduta ja seuraa täsmäisku Washingtoniin, jossa jenkkejä harvennetaan täikammalla. Henkiin jenkeistä jää agentti John Clark. Vaimo ja masussaan kasvava lapsi menehtyvät, ja tästä saadaan rakennettua kostomotiivi Without Remorsen tarinan pohjalle.

Lähtökohtana on ollut edesmenneen patriootti-trilleritehtailijan Tom Clancyn 1993 ilmestynyt romaani. Vaikka Neuvostoliitto olikin jo sortunut, tuohon aikaan elettiin vallan toisenlaisissa olosuhteissa. Tarinan on 2020-luvulle sovittanut taitava kynäilijä Taylor Sheridan (Hell or High Water, Sicario, Wind River) yhdessä Will Staplesin kanssa. Herrat ovat lähinnä pitäneet mukana keskeiset hahmot ja heidän roolikaarensa (Clarken vaimo ja uusi tyttöystävä menehtyivät kirjassa), mutta muuten kertomus on tekaistu puhtaalta pöydältä. Kirjan huumemaailma korvautuu kylmän sodan nostalgisoinnilla.

Jälki on oivaa. Tunnelma on tiheä, elimellinen ja kiihkeä. Kaikki turha, kuten mahdolliset romanttiset viritykset, on kaavittu olemattomiin muutamaa perusteltua takaumaa lukuun ottamatta. Samalla henkilögalleriaa on nykyaikaistettu. Clarkin pomo on leffaversiossa tietenkin vahva nainen, joka pärjää pätevyydellään jo riittävän hyvin. Pahista voi helposti haarukoida valkoisten heterohemmojen joukosta.

Pääosassa Michael B. Jordan tekee kelpo suorituksen. Hänellä on riittävästi fysiikkaa – kyllä pakollinen yläosaton pullistelukohtaus on mukana – ja viestejä välittävää tuimaa katsekontaktia. Yhteispeli Jodie Turner-Smithin ja Jamie Bellin kanssa toimii saumattomasti.

Sigur Rós bändistä tuttu Jónsi on loihtinut tanakasti jytisevän musamaton mukaan. Kevyelläkin volyymilla kodin lasihyllyyn saa pölyt puhdistavaa värinää aikaan.

Liekö koronalla ollut osuutta asiaan, että leffaan on jäänyt liikaa studiohometta. Murmanskissa (Suomikin mainitaan!) ja Aleppossa käydään vain lavasteiden kautta. Ei edes drone-kuvilla elävöitetä tunnelmaa, mikä isomman luokan tuotannossa kummeksuttaa.

Tämä ei ole John Clarkin kuvallinen debyytti. Hän on aikaisemmin esiintynyt ehkä hieman paremmin tunnetun Clancy-hahmon Jack Ryanin elokuvissa Isku Kolumbiaan (1994) ja Peloista pahin (2002).

Loppukrediittien alkuosan jälkeen Clark (uudelta sukunimeltään Kelly) kaavailee uutta Rainbow-ryhmää terrorismitaisteluun. Tämä enteilee Iskuryhmä Rainbow -kirjan (Rainbow 6) pohjalta seuraavaa elokuvaa.