Otetaan hatkat kotikatsomo

Milos Formanin Amerikan debyytti Taking off – Otetaan hatkat (1971) oli yksi Universalin pienen budjetin, eli alle miljoonan dollarin elokuvista, jotka näkivät päivänvalon Easy Riderin (1969) valtavan menestyksen jälkimainingeissa vuosina 1969–1973. Universalin studiopomojen ajatuksena oli antaa nuorille lupaaville ohjaajakyvyille vapaat kädet ohjauksen, leikkauksen ja lopputuloksen suhteen. Suuret studiot olivat näet joutuneet vihdoin myöntämään, ettei niillä ollut aavistustakaan millaisista elokuvista nuori yleisö piti. Dennis Hopperin ja Peter Fondan biker-odysseian megasuosio jäi kuitenkin ainoaksi laatuaan; se on yksi kaikkien aikojen tuottoisimpia independent-elokuvia.

Otetaan hatkat kertoo sukupolvien välisen kuilun repeämisestä amerikkalaisen kulttuurimurroksen jälkihehkussa 1970-luvun alussa. Tavallisen, mukavan, keski-ikäisen ja keskiluokkaisen perheen tytär (Linnea Heacock) on lähtenyt pienimuotoiselle karkumatkalle osallistuakseen kykyjenetsimiskisaan. Vanhemmat ovat tietenkin suunniltaan ja alkavat etsiä tytärtään päätyen karanneiden lasten vanhempien yhdistyksen kautta kokeilemaan marijuanaa, jotta tietäisivät mitä nuoret kokevat ja miten he ajattelevat.

Milos Formanin Tšekkoslovakian kauden elokuvia, kuten Vaaleaverikön rakkaus (1965) ja Palaa, palaa! (1967), nähneille elokuvan kerronta ja ihmiskuvaus ovat tuttuja. Ihmisten toimet, varsinkin päihtyneinä, näytetään sellaisina kuin ne usein tosielämässäkin selväpäiselle tarkkailijalle näyttäytyvät: naurettavana hölmöilynä ja pöyhkeilynä. Perheenisän (Buck Henry) viskinhuuruisen illan kuvaus on loistavaa työtä, sillä amerikkalaisissa elokuvissa ei usein näe uskottavaa känniläisen toikkarointia. Huolestuneiden vanhempien vapautuminen estoistaan marijuanan avulla on kaikessa sekopäisessä kakofoniassaan jo mestarillinen kohtaus.

Vaikka elokuvassa kuvataankin sukupolvien välistä kuilua, se tehdään Formanille tyypilliseen tapaan inhimillisessä, lämpimässä ja ymmärtävässä valossa. Nuorten ja vanhempien päihteet ja asusteet voivat olla erilaisia, ja toinen toistensa ymmärtäminen vaikeaa, mutta sukupolvien välillä on kuitenkin enemmän yhteistä kuin erottavaa. Elokuvassa musiikille on annettu suuri rooli. Vaikka nuoren silmin katsottuna vanhemmat voivatkin näyttää ja kuulostaa eri planeetan asukeilta, niin vain hetki sitten nämä samat keski-ikäiset muumiot olivat eläviä ja hengittäviä nuoria kapinallisia.

Nimensä mukaisesti Otetaan hatkat kertoo irtiotosta ja lähtemisestä. Arjen kaavat murtuvat, estot katoavat ja aikuisuuden naamiot putoavat hetkeksi, kun poikanen lähtee pesästä kokeilemaan siipiään julmaan maailmaan. Kaikkea tätä Milos Forman katsoo syvän inhimillisellä ja väliin koomisellakin katseella.