Man on the Moon kotikatsomo

Elokuvat, jotka kertovat jostain todellisuuden henkilöstä, heittävät katsojalleen aina oman haasteensa. Katsojan suhtautuminen ja samastuminen elokuvan tarinaan on täysin riippuvainen siitä, onko päähenkilö todellisuudessa jo katsojalle tuttu vai tuntematon tekijä. Milos Formanin Man on the Moon kohtaa juuri tämän dilemman vaikeimman kautta, sillä elokuvan hahmo, Andy Kaufman, on täällä Pohjolan perukoilla tasan yhtä tunnettu kuin Pirkka-Pekka Petelius keskilännen tasangoilla.

Andy Kaufman on rääväsuinen ja nuorena kuollut amerikkalainen koomikkolegenda, jonka joku vannoutunut televisiofriikki saattaa muistaa tälläkin puolen maapalloa sarjoista Taxi ja Saturday Night Live. Veteraaniohjaaja Milos Formanin aihevalintaa ei pidä ihmetellä, sillä ohjaaja laskettelee nyt varsin samoilla laduilla kuin jo vuonna 1996 valmistuneessa pornokeisarikuvaelmassaan Larry Flynt - minulla on oikeus.

Viihdemaailman vähemmän maireista maakareista on viime vuosina tullut esimerkillisen tehokkaita kerrontavälineitä, joilla on taottu kirveleviä kiiloja tekopyhän porvariyhteiskunnan tukirakenteisiin. Toisten mollaaminen ja haarovälien hiplailu ovat jokaisen omaa primitiivistä oikeutta, joka yleisemmin on kätketty koristeltujen päiväunien höttöön pois moraalin ja hyvien tapanormien tuomitsevilta katseilta. Näille normeille keskisormea näyttävät mekastajat ovatkin ruotineet valkokankaalla ahdasmielisestä itsestämme paljon enemmän irti kuin historian suuret sankarit ja nykypäivän kirkasotsat.

Man on the Moonissa Jim Carrey loihtii Andy Kaufmanista vertaansa vailla olevan huiputtajan, jonka sketsiskenaarioissa totuus ja taru heittävät kuperkeikkaa niin monta kertaa, että lopulta kukaan ei oikein tiedä, miten päin asioita enää pitäisi katsoa. Koska Kaufman on katsojalle todennäköisesti hyvin tuntematon todellisuuden henkilö, on hänen henkilökuvan rakentelunsa täysin elokuvan varassa, eikä ohjaaja Forman ole kovin kummoisesti helpottanut katsojan asemaa. Epävarmasta stand-up-koomikosta sukeutuu muitta mutkitta suvereeni kusettaja, joka härskeillä tempuillaan nostaa itseään koko ajan kohti viimeisintä ja kirkkainta valokeilaa. Osa katsojista kokee tämän prosessin varmasti hyvinkin ärsyttävänä ja kysyvät itseltään: "Onko tässä mitään järkeä?"

Järkeä tai ei, Formanin Man on the Moon on hieno elokuva, jossa kuminaamakomedioissa itsensä dollareilla ryvettänyt Jim Carrey tekee uskomattoman roolisuorituksen, kuten teki jo Truman Show’ssakin. Andy Kaufmanista luontuu ilmeikäs ja traaginen monipersoona, mutta ohjaajan selkeiden valintojen välttely jättää katsojalle ehkä jo liikaakin tulkintamahdollisuuksia. Parempi kuitenkin näin, sillä totuuden torvien elämänkertaeepoksia on nähty jo riittämiin.