Elokuva rakastamisen vaikeudesta

Rakkauselokuvat ovat mitä ihanin lääke romantiikannälkään kuin myös omaa särkynyttä sydäntä parantamaan. Tärkeää on, että elokuvassa palava rakkaus välittyisi katsojallekin. Vuonna 1984 valmistunut Andrei Konchalovskyn elokuva Marian rakastajat lupaa romantiikan ystävälle suurta tunteen paloa, kärsimystä ja uhrauksia, joita rakkauden mukana tulee. Valitettavasti kipinää tästä elokuvasta ei löydy edes takan sytytykseen.

Elokuvassa Ivan Bibic (John Savage) palaa kotiinsa Pennsylvaniaan sodittuaan toisessa maailmansodassa. Mies on traumatisoitunut kokemuksistaan japanilaisella vankileirillä. Vankeudessa häntä piti voimissaan unelmat nuoruudenrakastetustaan Mariasta. Kotiin palattuaan hän vihdoin saa rakastettunsa, joka on kasvanut aikuiseksi ja sensuelliksi naiseksi (Nastassja Kinski), ja he menevät naimisiin. Sodan ja vankileirien traumat eivät kuitenkaan päästä Ivania otteestaan ja näkyvät hänen suhteessaan Mariaan. Hän ei kykene rakastelemaan vaimonsa kanssa.

Alun traagisista lähtökohdista huolimatta elokuvassa ei päästä puusta pitkälle. Marian ja Ivanin rakkaustarina ei jaksa vakuuttaa. Ongelmana on elokuvan pateettinen tarina. Länsimainen jaottelu madonnaan ja huoraan on vahvasti mukana. Ivan pystyy seksiin ilman rakkautta, mutta rakastelu vaimon kanssa ei onnistu. Mies rakastaa puhtoista Mariaa "liikaa", mikä saa hänet kyvyttömäksi seksiin. Varmasti Freudilla olisi tähän jotain sanottavaa. Turhautuneena myös Maria kokee halua muita miehiä kohtaan ja liitto tuntuu tuhoon tuomitulta.

Rauhallistempoinen elokuva nojaa henkilöhahmoihinsa. Vaikka John Savage eläytyy Ivanin rooliin rohkeasti, lopputulos muistuttaa välillä vajaamielisen ilmeilyä. Pinnan alla kupliva tuska ei välity, eikä Ivanin valintoja voi siten ymmärtää. Kuvankaunis Nastassja Kinski tekee kohtuullisen roolin Mariana ollessaan samaan aikaan niin viaton enkeli kuin viettelevä rakastaja. Parasta antia on näyttelijäveteraani Robert Mitchum, joka esittää Ivanin isää. Yliampuva roolihahmo on Keith Carradinen esittämä viettelevä kulkuri, joka saapuu kylään soppaa sekoittamaan.

Positiivista elokuvassa oli perinteisen amerikkalaisen siirapin puuttuminen. Tarina etenee karkeasti turhia selittelemättä, paljon jäädessä katsojan tulkintojen varaan. Kauniit Pennsylvanian maisemat ja junapiipun huudot rytmittävät elokuvaan eloa. Nuorenparin rakkauden vertauskuvaksi muodostuu kukkula, jonka laella he nuorina vannoivat rakkauttaan. Vuosien ja vuodenaikojen vaihtuessa, sateenkin tullessa niskaan, kukkulalla oleva penkki on ja pysyy odottaen rakastavaisia taas palaamaan luokseen.

Marian rakastajat oli venäläisohjaaja Andrei Konchalovskyn ensimmäinen elokuva Amerikassa. Jouduttuaan teostensa takia Neuvostoliitossa epäsuosioon hän sai kutsun Hollywoodiin tekemään elokuvia. Amerikan debyytti ei aikoinaan ollut suuri menestys, johtuen todennäköisimmin sen vaikeasta aiheesta. Hidastempoinen draama ei ole Konchalovskylle ominta alaa ja myöhemmin hän tekikin toiminnalisempia elokuvia kuten Pakojuna (1985) ja Tango and Cash (1989).

Näin vaikeaa, intiimiä ja ihmisiä koskettavaa aihetta olisi toivonut käsiteltävän ihmisläheisemmin eikä iänikuisten naisstereotypioiden kautta. Vaikka ongelmat koskettaisivat katsojaa, itse tarina ei tunnu uskottavalta, eikä siten kosketa katsojaa. Konchalovsky ei pysty välittämään tuskaa, jota nuoret rakastavaiset tuntevat liittonsa kohdatessa intiimejä ongelmia. Ainoa tuska tuntuu katsojan istumalihaksissa.

* *
Arvostelukäytännöt