Pont-Neufin rakastavaiset kotikatsomo

Leos Carax (s. 1960) on harvakseltaan töitä tekevä ohjaaja. Miehen ohjauksia ovat mm. Levoton veri (1986) ja Pola X, jonka valmistumisesta on kulunut jo kuusi vuotta. Pont-Neufin rakastavaiset on melkein viidentoista vuoden takainen työ, joka kuului valmistuessaan Ranskan kaikkien aikojen kalleimpiin tuotantoihin.

Carax rakensi Etelä-Ranskaan Pont-Neufin ja sen ympäristön lavasteet kuvauksia varten. Pariisiin kuuluisin silta on suurimman osan aikaa elokuvassa korjattavana. Olisiko todellisuudessa mahdollista, että olennainen kulkuväylä ja monumentti suljettaisiin kahdeksi vuodeksi? Tuskinpa. Yhtä lailla fantastiselle oletukselle perustuu pääparin (Juliette Binoche ja Denis Lavant) rakkaustarina, joka lokalisoituu mikrokosmokseen nimeltä Pont-Neuf.

Toivoa suhteella on vähän. Sen korvaa maanisuuteen kasvava hetkellisen onnen nälkä, joka näkyy elokuvan teknisessäkin rakenteessa. Maaninen on myös Alexin roolin tekevän Denis Lavant’in (Tuvalu, Beau Travail) katse. Auton yliajon rampauttaman jalkansa kanssa nilkuttavan miehen silmät ovat humalaisen tyhjät, mutta niihin syttyy pikkuhiljaa tuli, joka polttaa koko ihmisen. Alexin riippuvuus sillalla olemiseen viittaa moneen asiaan, yksinkertaisimmillaan pakkoon elää välitilassa mahdollisten maailmojen välillä. Lääkkeiden ja alkoholin avulla hoidettava unettomuus ja sokeutuva Michelle vahvistavat entisestään vaikutelmaa siitä, että Pont-Neufin rakastavaiset on yhtä kuin itse Alex.

Kun toisenlainen todellisuus, Michellen hylkäämä elämäntapa ja tarve nähdä, tihkuu parin yhdessäoloon, Alex tekee kaikkensa työntääkseen sen pois. Vaikka kyseessä olisi yhteistä elämää edesauttava seikka, ei Alex ole valmis luopumaan holhoojan roolistaan. Aiemmin huolehdittu turvautuu itsepetokseen pystyäkseen huolehtimaan toisesta. Tämä seikka muodostaa Pont-Neufin rakastavaisiin viiltävän pohjavireen. Alexin rakastamisen kyky on valtava, mutta kuten toinen Pont-Neufin asukki, Hans, toteaa: "Sinun elämääsi rakkautta ei ole tarkoitettu. Joten unohda se!"

Pont-Neufin rakastavaiset puuttuu myös kodittomien ongelmiin. Rakkaustarinan tapaan kuvaus on suoraa ja poukkoilevaa, eikä kamera hellitä ennen kuin katsoja tajuaa, mistä on kyse. Kadulle voi joutua kuka tahansa elämän haavoittama herkkä ihminen. Hansin (Klaus-Michael Krüber) kontrollia ja valtaa tavoitteleva käytös muuttuu ymmärrettäväksi, kun äreä ukko avautuu elämänsä rakkaudesta ja sen kohtalokkaista vaikutuksista.

Pont-Neufin rakastavaiset on ensisijaisesti elokuva, joka mennään katsomaan teatteriin. Tv-ruudussa korostuvat Jean-Yves Escoffierin upean kuvauksen sijaan ihmiskohtalot, mikä painottaa väistämättä elokuvaa astetta surullisempaan suuntaan. Melankoliassa asuvaan toivoon latautuu kuitenkin niin luja usko, että dvd-julkaisu puoltaa paikkansa. Pariskunnan rakkaus kasvaa kypsäksi ja aidoksi kun he kirjaimellisesti tipahtavat pois sillalta. Hulluudesta ei viitteellisessä tulevaisuudessa tingitä tippaakaan.