Laittomat kotikatsomo

Olin kiinnostunut näkemään vuoden 1931 kieltolaki-Virginiaan sijoittuvan Laittomat (2012) nähdäkseni, pystyykö kovalla vauhdilla Hollywoodin A-listalle noussut Shia LaBeouf kannattelemaan yksinään vakavaa draamaelokuvaa. Aiemminhan mies on esiintynyt lähinnä megabudjettileffoissa (Transformers 1–3, Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta) ja luotettavana apumiehenä vakiintuneille supertähdille, kuten Michael Douglasille (Wall Street: Money Never Sleeps). Joudun odottamaan edelleen, sillä Laittomat onkin ensemble-elokuva, jossa pienemmällä kamera-ajalla varustettu vähäeleinen ja -puheinen Tom Hardy varastaa show’n. Karisma on ilmeinen ja katsoja ikään kuin jähmettyy kuuntelemaan miehen hienovaraista muminaa. Tällaista tulee harvoin vastaan.

Bondurantin veljestrio (LaBeouf, Hardy ja kovassa nosteessa hienon Brotherhood-sarjan ja Zero Dark Thirtyn jälkeen oleva Jason Clarke) trokaa tuottoisasti itse keittämäänsä salapolttoista Franklinin piirikunnan janoisille pitäen samalla kulissinomaisesti pystyssä huoltoasemaa ja ravintolaa. Viinabisneksestä saa kuitenkin vihiä liittovaltion agentti Charlie Rakes (mahdottoman epäuskottavan karikatyyriroolin vetävä Guy Pearce), joka haluaa osille. Tilanne siis kiristyy arvattavaan loppuun asti.

Laittomien sanotaan perustuvan osin tositapahtumiin, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että elokuvaan perustuva romaani on lapsenlapsi Matt Bondurantin kirjoittama. Teos saattaa ollakin mitä pätevin ja tylyin kuvaus 1930-luvun maaseuturikollisten raskaasta elämästä, mutta jos näin on, se ei elokuvasta juurikaan välity.

Australialaisohjaaja John Hillcoat tunnetaan aiemmin lähinnä komeasta Tie-elokuvasta (2009), joka sijoittui ydinsodan jälkeiseen Amerikkaan. Laittomissa miehen ote on kuitenkin valitettavasti kovin kateissa. Pearce vetää niin yliampuvan roolin keikarimaisena pahiksena, että toisinaan ei tiedä, katsooko parodiaa 1930-luvun gangsterielokuvista vai vakavasti otettavaa draamaa. FBI:n agentteja ei nimittäin yleensä nähdä päiväsaikaan hansikkaissa keikaroimassa kuin mikäkin villin lännen saluunojen sliipattu korttihai.

Tällainen rimanalitus harmittaa, sillä kunnollinen näyttelijäkaarti, joka sisältää myös kovin mitäänsanomattoman roolin tekevän tuoreen Oscar-ehdokas Jessica Chastainin, riittävä budjetti ja kaikesta huolimatta erittäin uskottava kulissimiljöö olisivat mahdollistaneet ohjaajalle tuoreen ja uudenlaisen näkökulman myös tähän kuluneeseen kieltolakigenreen.