Kuka pelkää pimeää kotikatsomo

Aiemmin tänä vuonna valkokankaalle tullut Jane Campionin elokuva Kuka pelkää pimeää on jäänyt yllättävänkin vähälle huomiolle. Uusiseelantilaisen naisohjaajan tekosia seurataan usein varsin innostuneesti, mutta milloin "eroottiseksi trilleriksi" ja milloin "sarjamurhaelokuvaksi" nimetty uutuus on puolestaan saanut melko kylmän vastaanoton. Teemaltaan raflaava ja käsittelytavaltaan poikkeuksellinen Kuka pelkää pimeää ei lukeudukaan helppojen elokuvien joukkoon, joten yleisön ja jopa kriitikkojen hiljaisuus on varauksellisesti ymmärrettävää.

Campion kuljettaa elokuvansa tarinan päällimmäisenä pintana melko tavanomaista sarjamurhatarinaa, joka tuo päähenkilöt, luovaa kirjoittamista opettavan Frannien (Meg Ryan) ja murhia selvittävän rikosetsivän Malloyn (Mark Ruffalo) yhteen. Mielenkiintoisinta tällä kertaa on kuitenkin se, joka jää pinnan alle. Kuka pelkää pimeää tarkentuukin Frannien mielenliikkeisiin, toisaalta pelon ja toisaalta seksuaalisuuden sekä halun kokemuksiin suhteessa elokuvaa kuljettaviin ulkoisiin tapahtumiin. Valitettavasti juuri näissä kohdissa ohjaaja tuntuu itsekin hapuilevan pimeässä, koska murhamysteeri tuodaan paikoitellen melko päälleliimatun oloisesti lähelle Frannieta.

Itse tarina perustuu Susanna Mooren romaaniin. Yksi Manhattanin kaupunginosaa pelon vallassa pitävän sarjamurhaajan uhreista löytyy aivan Frannien asunnon vierestä. Hän ajautuu murhaa selvittävän etsivä Malloyn kanssa intohimoiseen suhteeseen, mutta samalla Frannie joutuu perustelemaan omia valintojaan itselleen alkaessaan epäillä Malloyta murhaajaksi. Sinänsä seksuaalisuuden ja rikoksen keskipakoisvoima ei ole elokuvankaan parissa mitään uutta, ja Campion ottaakin selvästi läheisyyttä juuri film noirin perinteeseen. Tämän hän kuitenkin tekee osittain omalakisesti kääntämällä tarinan naisen näkökulmaksi, ja tämä ratkaisu kannatteleekin elokuvaa melko hyvin. Sen sijaan pikkuvisiitit mukarohkean seksin maailmaan eivät erota elokuvaa aikalaislajitovereistaan juuri mitenkään.

Dvd-julkaisu tuo mukanaan muutamia poisleikattuja kohtauksia, jotka eivät kuitenkaan valota itse tarinaa ja sen asetelmia mitenkään erityisesti. Sen sijaan elokuvan tekemistä esittelevä dokumentti tarjoaa avainkommentteja suhteessa juonen tapahtumiin niin Campionilta kuin kirjailijalta itseltään. Elokuvan tekemiseen varsin itsetietoisesti suhtautuvalta ohjaajalta olisi tosin voinut odottaa enemmänkin pohdiskelua suhteessa elokuvaansa – varsinkin sen ollessa osittain niinkin kiistanalainen kuin Kuka pelkää pimeää on.