Myytinmurtaja

Autoradiossa pauhaa Johnny Cashin Man Comes Around. Koslasta kuoriutuu mustaan nahkatakkiin ja sävytettyihin pilottilaseihin sonnustautunut mies. Americana ei voi hyvin. Petokseen ja välistä vetämiseen perustuva bisnes on jäässä. Päättäjät tilaavat huoltomiehen, vaikka todellisuudessa tarvittaisiin uudistaja.

Killing Them SoftlyAustralialaisen Andrew Dominikin Killing Them Softly (2012) on löyhästi verhoiltu allegoria Yhdysvalloista ja eritoten sen perustuksia järkyttyneestä vuoden 2007 talouskriisistä. Tematiikkaa ei peitellä vähääkään. Useiden kohtauksien taustahälinästä vastaa joko George W. Bush tai Barack Obama. Puheääni ja rytmitys vaihtuvat, aatteet ja ajatukset eivät.

Vastavaletun asfaltin aromilla parfymoitu rikosdraama on tyylillisesti kuin mukiloitu Jackie Brown (1997). Hahmogalleria on täynnä reppanoita, jotka kompastuvat sanoihinsa ja kuvittelevat olevansa kulmakunnan kovimpia jannuja. Ja kovat jannut eivät huolehdi asioistaan. Turpaan tulee, virne pysyy.

Killing Them SoftlyYhdysvalloissa on pitkään elänyt jo aikapäiviä sitten syntynyt myytti amerikkalaisten erityislaatuisuudesta. Kansa, jolla on kohtalo. Killing Them Softlyssa monet yhä uskovat tähänkin myyttiin, vaikka ympäristö on oksennettu täyteen epätoivoa. Palkkio ja parempi elämä aivan varmasti odottavat seuraavan murretun holvin takana. Yrittäminen kannattaa aina.

George V. Higginsin romaaniin Cogan’s Trade (1973) perustuva elokuva näkee Yhdysvallat suurena kusetuksena. Maa on täynnä hylättyjä kulmia, itsekeskeisiä idiootteja ja kiillotettuja julkisivuja. Killer Joen (2012) tapaan Killing Them Softly kaivautuu kromipinnoitteen alle jemmattuun mätään sieluun. Tällä kertaa ei tosin olla syvässä etelässä, vaan Bostonissa.

Jackie (Brad Pitt) on hieman Watchmenin (sarjakuva 1986, elokuva 2009) Koomikkoa muistuttava rotisko. Hän ei usko nokkamiesten mainospuheisiin, vaan ymmärtää poliitikoiden tyrkyttämän tuotteen olevan illuusio. Koomikko väänsi päätelmistään vitsin, Jackie rahanlähteen. Hän ylläpitää konsensusta, vaikka tietääkin sen olevan rappioitunut fasadi.

Killing Them SoftlyJossain taustalla on hallinto. Se näkyy ja kuuluu lähinnä televisiossa ja radiossa. Kovapalkkaiset prässipuvut laukovat käsikirjoitettuja puheitaan yleisön hurratessa. Valtiovalta rakentaa kaikista huolehtivaa yhteiskuntaa, jonka perusperiaatteena on yksilön aloitteellisuuden pönkittäminen. Paradoksi on murtumispisteessä, mutta vain harva on valmis myöntämään sitä.

Valtio on kaukana ja naiset poissa. Vain yksi leidi saa tiheätunnelmaisessa murhabaletissa puheenvuoron. Hän on huora, jonka viimeiset sanat ovat haista vittu. Andrew Dominik kertoo miehisiä rikostarinoita miesten hallitsemasta maasta. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Fordin (2007) tapaan ukoilla on valta.

Killing Them SoftlyFeministien ei kannata Dominikille ärähtää, eikä äijäporukoiden omahyväisesti rapsuttaa partaansa. Rahan, maineen ja pr:n varaan rakentuvan luokkayhteiskunnan miehet ovat liki poikkeuksetta huonosti käyttäytyviä sikoja, jotka eivät arvosta sen enempää itseään kuin kanssaihmisiäänkään.

Dominikin elokuvissa miehet keittävät kuravelliä, ahmivat sen, mutta eivät ymmärrä olevansa kelvottomia kokkeja. Perinteitä ja perustuslaista kumpuavia arvoja ylistetään, vaikka niistä ei mitään ymmärretäkään. Maailma miesten ympärillä on muuttunut ja he sen mukana, kukaan ei vain ole pannu asiaa merkille.

Miehet elävät luomassaan machokulttuurissa, jossa tunteita ei osata eikä haluta käsitellä. Tappajat karttavat läheistensä nirhaamista. Lähikontaktia vältellään, koska silloin teko tulee iholle. Kohde muuttuu ihmiseksi ja duunin rujot kasvot joutuu kohtaamaan. Tappajat haluavat nähdä itsensä jokaisen kunnon työläisen tapaan välttämättömänä osana häiriölle herkkää koneistoa.

Killing Them SoftlyKilling Them Softly on ruma, väkivaltainen ja täynnä iljettäviä persoonia. Film noir -elokuvista lainataan pessimismi, ja Dominikin työkalupakki tarjoaa voimakkaan visuaalisen tyylin. Elokuva ei ylitsepursuavasta poliittisuudestaan huolimatta suoranaisesti kritisoi sen enempää Republikaaneja kuin Demokraattejakaan. Tähtäin on iso, ja siihen mahtuu niin vallitseva kulttuuri kuin yhteiskunnalliset rakenteet, sanalla sanoen miesten hallitsema Amerikan Yhdysvallat.

* * * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,2 / 11 henkilöä


Powered by Preview Networks