"Karoshi" on japania ja merkitsee ylenpalttisen työnteon aiheuttamaa äkkikuolemaa. Takashi Miiken elokuvassa Ichi - the Killer (2001) kuoleminen on yleensä hyvin hidasta, eikä se johdu ahkeran ihannekansalaisen potemista suorituspaineista.

Ichi - the Killer kuvaa yakuza-mafian edesottamuksia surrealistisessa cyberpunk-Japanissa. Suurkaupungin kaduilla ja rakennuksissa ei näy muita ihmisiä kuin elokuvan keskeiset henkilöt - tässä suhteessa Ichin tulevaisuuskuva muistuttaa Kubrickin Kellopeliappelsiinia (1971)

Yakuza-jengin sadomasokistiset tappajat jäljittävät kadonnutta pomoaan ja miljoonan jenin ryöstösaalista. Etsintäpartion johtaja, tupakansavua poskilävistystensä kautta puhalteleva sekopäinen albiino Kakihara (Tadanobu Asano) päätyy Ichi-nimisen hiipparin jäljille. Ichi (Nao Omori) on ahdistunut otaku-nynny, jonka eläkkeelle siirtynyt ja bodausta harrastava mafiapomo on hypnotisoinut tappajarobotiksi.

Japanilaiset ovat aina olleet taitavia veitsenteroittajia. Ichi - the Killer on kunnianosoitus tälle jalolle perinteelle. Varsinkin sadomasokisti Kakihara piikittelee ja viiltelee ahkerasti itseään ja muita. Koska elokuva perustuu Hideo Yamamoton mangaan, sen väkivalta on sarjakuvamaisen surrealistista. Miksi esimerkiksi kahtia sahatun sutenöörin pään sisällä on hiusgeelin näköistä vaaleansinistä töhkää?

Asiaa tuntemattoman länsimaisen perusjuntin näkökulmasta Ichi - the Killer on outo elokuva. Anglosaksisia vaikutteita on ammennettu paljon esimerkiksi musiikkivideoista, mutta käsittelytapa ei juuri muistuta Hollywoodin valtavirtaa. Hauskinta on ehkä muistakin nipponileffoista tuttu käsittämätön allegorinen musiikki, joka ei aina tunnu oikein istuvan elokuvan henkeen. Yamamoton sarjakuvien ystävälle elokuva luultavasti avautuu syvemmin.

Elokuvan keskeiset teemat ovat kyllä tuttuja länsimaisestakin cyberpunkista. Ichi on ulkoisten voimien manipuloima ihmisrasunio. Hänen aivoihinsa on ohjelmoitu traumaattisia raiskauskuvitelmia, eikä hän pysty hallitsemaan väkivaltaista varjoidentiteettiään. Kun Ichi ja Kakihara kohtaavat lopullisessa välienselvittelyssä, vastakkain eivät asetu hyvä ja paha vaan sadisti ja sadomasokisti. Tässä mielessä Ichi - the Killerin näkemys yksilön ja yhteiskunnan suhteesta on selkeä ja sumeilematon.

Japanilaisen mangan monenkirjavassa maailmassa Ichi edustaa luultavasti enemmän mainstreamia kuin marginaalia. Lännessä taas elokuva saa useimmat katsojat vääntelehtimään kiusaantuneina nahkasohvillaan ja mutisemaan: "Japsit, aina niillä on jotain meneillään." Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Ichi - the Killer edistää kulttuurien välistä yhteisymmärrystä ainakin paremmin kuin Eurovision "Lapset laulavat lapsille".

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä