Hiljaisuus kotikatsomo

Suomalaisia sotatarinoita on vuosikymmenien saatossa totuttu katselemaan aina jonkinasteisen kansallisen agendan kautta. Tässä suhteessa Hiljaisuus tekeekin irtioton kotimaisesta sotaelokuvatraditiosta. Se ei kahmi jatkosotaa suomalaisten yksityisomaisuudeksi vaan kaivaa sodan keskeltä universaalin tarinan yksilöistä keskellä äärimmäistä poikkeustilaa.

Hiljaisuus vie katsojan jatkosodan viimeiseen vuoteen 1944. Rintamalinjojen takana toimii pieni yksikkö, jonka tehtävänä on siistiä sankarivainajat ja lähettää heidät arkuissa kotiin. Paikalle saapuvat täydennysmiehinä nuorukaiset Eino ja Antti sekä vanhempi mies, entinen lääketieteen opiskelija Korpikangas. Antti (Lauri Tilkanen) on hyvään elämään tottunut tilallisen poika ja kova kauppamies. Eino (Joonas Saartamo) taasen on renkipoika, jonka Antin isä on vannottanut katsomaan sotatoimien aikana poikansa perään.

Hiljaisuus seuraa, kuinka Eino ja Antti joutuvat sopeutumaan sodan karuun lopputulokseen. Taustalla jatkuvana rummutuksena kuuluvat pommitukset muodostuvat vähitellen osaksi nuorten miesten arkipäivää. Kuolema on alati läsnä arkkulautoja höylätessä sekä aitassa, jossa ruumiita sulatellaan yötä päivää ennen kuin ne siistitään kuntoon viimeistä matkaansa varten. Einon ja Antin kaveruus joutuu väistämättä koetukselle. Suhteet yksikön päällikkönä toimivaan pastoriin ja ryhmän naisiin mutkistuvat, ja Eino päätyykin moneen otteeseen kantamaan Antin niin naisseikkailujen kuin myös kaupankäyntikuvioiden seuraukset.

Käsikirjoittaja Esko Salervon ja ohjaaja Sakari Kirjavaisen suuri oivallus on ollut tehdä sotaelokuva, jossa päähenkilöt eivät itse ammu laukaustakaan. Lisäksi nämä on kirjoitettu uskottaviksi, inhimillisen ristiriitaisiksi, hahmoiksi. Elokuvan ottama etäisyys eturintamasta ja sodasta tuo kouriintuntuvasti esille sodan mielettömyyden. Sota syöksee myös siviiliväestön elämän raiteiltaan. Ääriolosuhteet tuovat ihmisten karkeimmatkin piirteet esille. Hengissä selviytyminen päivästä toiseen on jokaisen ihmisen henkilökohtainen tavoite. Samalla puntariin joutuvat elokuvan kantavat teemat: ystävyys, uskollisuus ja omien tekojen sovittaminen.

Kuolemankin keskellä elämä pyrkii löytämään uomansa. Hiljaisuus kuvaa vivahteikkaasti etu- ja kotirintaman väliin unohdettua yhteisöä, jonka keskuudessa elämä ja kuolema – sekä vähitellen valvetila ja uni – risteävät. Ilkka Heiskasen Jussi-patsaan arvoisesti tulkitsema Korpikangas kulkee koskettavasti elävien ja kuolleiden maailmojen rajavyöhykkeellä. Korpikankaan hahmo tuo koko yksikön toimenkuvan näkyväksi kaikessa moniulotteisuudessaan. He toimittavat sankarivainajat kotimatkansa lisäksi myös turvallisesti perille sinne, mikä näitä ikinä kuoleman jälkeen odottaakin.

Heiskasen lisäksi myös Joonas Saartamo palkittiin roolityöstään taannoin Jussilla. Hiljaisuus on kuitenkin sekä vahvan näyttelijäensemblen että tiiviin käsikirjoituksen taidonnäyte. Jos tarina olisi keskittynyt pelkästään Einon ja Antin suhteiden ruotimiseen, olisivat paukut loppuneet hyvin nopeasti kesken. Nyt Hiljaisuudesta punoutuu eri-ikäisten ja monenlaisten elämän polkujen kulkeneiden ihmisten – sekä miesten että naisten – yritys ymmärtää sodan rajatonta järjettömyyttä. Sääli, etteivät Kirjavaisen ja Salervon nimet ole jostain syystä dvd-julkaisun kansiin päätyneet.